Moniheli on toiminut jo kymmenen vuotta monikulttuuristen järjestöjen verkostona tavoitteenaan edistää yhdenvertaisuutta Suomessa. Näiden vuosien aikana olemme saaneet lukemattomia yhteydenottoja meidän jäseniltämme siitä, että he ovat kohdanneet syrjintää Suomessa. Syrjintää tapahtuu muun muassa asunnon haussa ja työn haussa. Syrjinnällä tarkoitetaan tilanteita, joissa ihmistä kohdellaan huonommin kuin muita jonkin hänen henkilökohtaisen ominaisuutensa, kuten alkuperän, kielen, uskonnon, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Syrjintä on Suomessa kielletty yhdenvertaisuuslaissa.
Syrjinnästä ja rasismista käytävässä keskustelussa ongelma on siinä, että keskustelu siirtyy nopeasti sen ruotimiseen, tapahtuiko tilanteessa lain kirjaimen mukaan ja todistettavasti syrjinnän kriteerit täyttävää toimintaa vai ei. Tällä hetkellä syrjinnästä ilmoittaminen on uhrin vastuulla. Jos hänelle ei jää todisteita syrjinnästä, niin asiaa on vaikea viedä eteenpäin. Jos lopputulos on se, että ihminen ei oman taustan tai äidinkielen takia saa mistään töitä, vaikka hänellä on osaamista tai se, että hän ei saa asuntoa, vaikka hänellä on rahat vuokraan, meillä on joka tapauksessa ongelma.
Syrjintään on puututtava. Pelkkä lain muuttaminen ei tule ratkaisemaan asiaa. Tarvitaan myös asenteiden muutos. Toivomme, että vuokranantajat ja työnantajat ymmärtäisivät, että toimimalla näin, he estävät uusien suomalaisten mukaan pääsemisen yhteiskuntaan, kun työtä tai asuntoa ei löydy.
Suomi tarvitsee kaikki työntekijät, joita täällä jo asuu, ja enemmän. Mutta jos ihmisellä ei ole asuntoa ja omaa kotia, hänen on vaikea keskittyä muihin asioihin. Tunnen monta ihmistä, jotka käyvät koulussa tai töissä, mutta nukkuvat joka ilta eri kaverilla. Sitä ei kukaan jaksa pitkään.
Monihelin Katto-toiminnassa tehtiin kysely yksityisille vuokranantajille, jotta ymmärtäisimme paremmin, miksi ihmiset eivät saa mitään vastauksia omiin hakemuksiinsa, vaikka hakevat toistuvasti asuntoa. Kysely tehtiin yhdessä muiden asunnottomuuden parissa toimivien toimijoiden eli Sininauhasäätiö:n ja VVA:n kanssa ja yhteistyössä Suomen Vuokranantajien kanssa.
Kyselyssä vuokranantajat kertovat niistä asioista, jotka vaikuttavat siihen, kenelle he vuokraavat oman vuokra-asuntonsa. Tärkeimpiä asioita vuokralaisvalinnassa kyselyn mukaan olivat pitkäaikaisen asunnon etsiminen, kunnossa olevat luottotiedot ja työssä käyminen. Negatiivisina asioina vuokranantajat pitivät vuokravelkaa, tupakointia ja asunnottomuutta. Yksin asuntoa etsivät ja pariskunnat olivat suositumpia vuokralaisia kuin perheet.
Kyselyssä vuokranantajilta kysyttiin myös liittyen ulkomaalaistaustaisiin asunnon hakijoihin ja syihin, miksi heille on vuokrattu tai ei ole vuokrattu asuntoa. Vuokranantajista vain 12 % sanoi, että se ei haittaa, jos vuokralainen puhuu heikkoa suomea ja heikkoa englantia. Lähes yhdeksän kymmenestä piti siis sitä jonkin verran negatiivisesti tai negatiivisesti vuokraamiseen vaikuttavana asiana, jos suomen ja englannin kielen taito on vähäistä. Yli puolet vuokranantajista vastasi, että hakijan alkuperä vaikuttaa jonkin verran negatiivisesti tai negatiivisesti vuokraamiseen. N. 30 % vuokranantajista vastasi, että etniseen vähemmistöön kuuluminen ja se, että hakijan äidinkieli on muu kuin Suomi vaikuttaa erittäin tai jokseenkin negatiivisesti vuokraamiseen. Ne vuokranantajat, jotka olivat aiemmin vuokranneet asuntoa ulkomaalaistaustaisille henkilöille, suhtautuivat näihin kysymyksiin neutraalimmin, kuin muut kyselyyn vastanneet vuokranantajat.
Vuokranantajilta kysyttiin, mitkä asiat vaikuttivat siihen, että he olivat vuokranneet asuntonsa ulkomaalaistaustaiselle hakijalle. Eniten mainittu asia oli henkilöön liittyvät tekijät eli se, että vuokranantaja oli arvioinut, että asunnon hakija on kunnollinen, luotettava ja asiallinen. Tämä kertoo, että myös intuitiolla on vaikutusta vuokralaisvalinnassa.
Päätöksenteossa intuitioon nojaaminen on ongelmallista, koska intuitioon vaikuttaa myös vuokranantajan omat tiedostamattomat asenteet ja muut sellaiset seikat, joilla ei pitäisi olla vuokraamisen kanssa mitään tekemistä.
On ymmärrettävää, että yksityiset vuokranantajat ajattelevat sijoituksensa tuottoa ja haluavat varman tulonlähteen vuokra-asuntonsa kautta. Yhtä aikaa asunto on ihmisoikeus, eikä Suomen ilmastossa selviä ilman kattoa pään päällä.
Myös niillä, jotka eivät vielä ole työllistyneet, oppineet suomea tai joilla on nyt vaikea tilanne elämässä, on oikeus asuntoon. On koko yhteiskunnan etu, että ihmisillä on paikka, jota voi kutsua kodiksi. Kotoutumiseen tarvitaan koti.
Mistä sellainen kaikille saadaan?
Lue koko raportti (PDF)
