Moni järjestö aloittaa hyvästä ideasta. Idea voi olla asia, jota järjestö haluaa parantaa, muuttaa tai kehittää yhteisössään.
Pelkkä idea ei kuitenkaan vielä ole projekti. Jotta ideasta voi tulla projekti, se tarvitsee selkeän rakenteen, tarkoituksen ja tavoitteet.
Tässä artikkelissa kerrotaan, miten alkuperäisestä ideasta voidaan tehdä selkeä projektisuunnitelma, joka on realistinen toteuttaa ja jota voidaan hakea rahoitettavaksi.
Table of contents
Mitä eroa on idealla ja projektilla?
Idea on lähtökohta. Se on ajatus siitä, mitä voisi tehdä.
Projekti on konkreettinen suunnitelma toiminnasta. Se on suunnitelmallinen tapa tehdä työtä.
Projekti on:
- tarvelähtöinen: se vastaa selkeästi tunnistettuun tarpeeseen tai haasteeseen
- tavoitteellinen: sillä on määritellyt tavoitteet ja selkeä kohderyhmä
- ajallisesti rajattu: sillä on alku ja loppu
- resurssipohjainen: siinä käytetään suunniteltuja resursseja, kuten ihmisiä, rahaa ja välineitä
- kehittämislähtöinen: sen tavoitteena on saada aikaan muutos tai parannus
- tuloslähtöinen: sen tuloksia voidaan mitata ja arvioida
Ilman näitä asioita idea on vaikea arvioida. Silloin myös rahoittajan voi olla vaikea nähdä, että idea voidaan toteuttaa onnistuneesti.
Projektit etenevät yleensä vaiheittain: ensin idea määritellään, sitten projekti suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan. Tämä artikkeli keskittyy ensimmäiseen vaiheeseen, jossa idea selkeytetään ja kehitetään projektiksi.
Miten ideasta tulee projekti?
Idean muuttaminen projektiksi tapahtuu vaihe vaiheelta. Prosessissa on tärkeää ymmärtää todellinen tarve, arvioida onko idea realistinen ja määritellä, mitä projektilla halutaan saavuttaa.
Vaihe 1: Miten tunnistat todellisen tarpeen?
Hyvä projekti alkaa aina todellisesta tarpeesta. Tämä tarkoittaa sen tunnistamista, mitä pitäisi muuttaa, kenelle muutos on tärkeä ja miksi.
a) Tarvekartoitus
Need for the project tarkoittaa eroa nykytilanteen ja tavoitellun tilanteen välillä.
Needs assessment auttaa tunnistamaan tämän eron ja ymmärtämään, mitä pitäisi parantaa. Sen avulla voidaan vastata esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
- Mitä tapahtuu tällä hetkellä, ja mitä pitäisi olla toisin?
- Ketkä kärsivät ongelmasta eniten?
- Mitkä ovat ongelman syyt?
Tarvekartoituksessa on myös tärkeää kysyä ”Mihin tietoon tai näyttöön tämä tarve perustuu?”
Käytä luotettavaa tietoa ja palautetta. On hyvä yhdistää eri tiedonlähteitä, kuten tilastoja, raportteja ja kohderyhmän palautetta. Näin saat tarkemman kuvan tarpeesta. Tämä auttaa myös osoittamaan rahoittajille, että projekti perustuu todelliseen tilanteeseen eikä pelkkiin oletuksiin.
Voit hahmottaa ongelmaa, sen syitä ja seurauksia esimerkiksi ongelmapuun avulla (Problem tree analysis):
b) Mistä voit löytää tietoa?
Luotettavaa tietoa ja taustamateriaalia voi löytää monista eri lähteistä:
Tilastot ja tutkimukset, esimerkiksi:
SOSTEn tutkimukset ja raportit
Tarjoaa analyysejä ja tutkimuksia sosiaali- ja terveysalasta, kuten alan kehityksestä, haasteista ja yhteiskunnallisista muutoksista Suomessa. (Vain suomeksi)
THL – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tarjoaa tietoa väestön hyvinvoinnista, terveydestä ja sosiaalisesta osallisuudesta.
Tilastokeskus
Tarjoaa virallisia tilastoja esimerkiksi väestöstä, taloudesta ja elinoloista Suomessa.
Kuntien ja hyvinvointialueiden hyvinvointiraportit, esimerkiksi:
Helsingin hyvinvointikertomus
Sisältää tietoa ja analyysejä hyvinvoinnista ja elinoloista Helsingissä.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen alueellinen hyvinvointikertomus ja -suunnitelma 2023–2025 (VaKeHyvä)
Kuvaa alueen haasteita, painopisteitä ja kehittämistarpeita. (Vain suomeksi)
Paikalliset ja alueelliset hyvinvointikertomukset Suomessa (Hyvinvointikertomus.fi)
Sivusto kokoaa yhteen eri kuntien ja alueiden hyvinvointikertomuksia. (Vain suomeksi)
Palaute jäseniltä tai kohderyhmältä:
Yhteisön osallistaminen on erityisen tärkeää. Se auttaa varmistamaan, että projekti perustuu todellisiin tarpeisiin ja ihmisten kokemuksiin.
Vaihe 2: Miten arvioida, onko idea realistinen ja tarpeellinen?
Kun tarve on tunnistettu, seuraavaksi arvioidaan, sopiiko idea käytännössä projektiksi. Tämä auttaa arvioimaan, voiko ideasta realistisesti kehittää projektin.
a) Sisäiset tekijät
Sisäiset tekijät ovat asioita järjestön sisällä, jotka vaikuttavat siihen, voiko ideasta tulla projekti.
- Mission: Miten idea tukee järjestön tavoitteita ja arvoja?
Jos idea ei liity yhdistyksen perustehtävään, sitä voi olla vaikea perustella projektina. - Aiempi toiminta: Mitä kokemusta tai toimintaa teillä on jo tästä aiheesta?
Aiempi työ voi vahvistaa projektia ja luoda hyvän pohjan kehittämiselle. - Resurssit: Mitä osaamista, ihmisiä, aikaa ja välineitä projektiin on käytettävissä?
Käytettävissä olevat resurssit vaikuttavat siihen, mitä voidaan toteuttaa realistisesti. Jos resursseja on vähän, projektin laajuutta voi olla tarpeen rajata.
Tämä pohdinta auttaa myös tunnistamaan mahdollisia rajoituksia, kuten osaamisen puutetta, ajan vähyyttä tai kokemuksen puutetta.
b) Ulkoiset tekijät
Ulkoiset tekijät liittyvät toimintaympäristöön ja rahoittajiin. Ne auttavat ymmärtämään, miten idea sopii laajempaan kokonaisuuteen.
- Rahoituskriteerit: Mitä rahoitushaussa oikeasti haetaan?
Jokaisella rahoittajalla on hieman erilaiset tavoitteet ja ehdot. Idean täytyy sopia niihin, jotta projekti voi saada rahoitusta. - Rahoittajan tavoitteet: Miten idea liittyy rahoittajan tavoitteisiin?
- Olemassa olevat hankkeet ja palvelut: Mitä muut tekevät jo tämän aiheen parissa?
Tämän ymmärtäminen auttaa välttämään päällekkäistä toimintaa ja osoittamaan projektin lisäarvon. Rahoittajat voivat hylätä hankkeita, jotka toistavat jo olemassa olevaa toimintaa tai eivät selvästi osoita omaa merkitystään. Samalla voit tunnistaa mahdollisia haasteita, kuten päällekkäisiä toimintoja tai kilpailua rahoituksesta. - Julkinen keskustelu ja tutkimus: Mitä tutkimukset, tilastot tai julkinen keskustelu kertovat aiheesta?
Tilastot, tutkimukset ja raportit auttavat perustelemaan tarpeen ja vahvistavat projektin uskottavuutta. - Muut mahdollisuudet: Onko olemassa verkostoja, yhteistyökumppaneita tai kehityssuuntia, jotka tukevat ideaa?
Joskus verkostot ja yhteistyö voivat tehdä projektista realistisemman ja vahvemman.
c) Alustava toteutettavuus: voidaanko projekti toteuttaa käytännössä?
Vaikka idea olisi tärkeä ja sopisi hyvin toimintaympäristöön, sen toteuttaminen voi silti olla vaikeaa käytännössä. Tässä vaiheessa idean arvioinnista siirrytään toteutettavuuden arviointiin. Tähän kuuluu mahdollisten rajoitusten ja riskien tunnistaminen, esimerkiksi: oikeudelliset tai tekniset esteet, epärealistinen aikataulu tai riippuvuus epävarmasta rahoituksesta
Tämä vaihe auttaa arvioimaan, pitääkö ideaa muuttaa, yksinkertaistaa tai pohtia uudelleen ennen kuin siitä tehdään projekti.
*
Yhdessä nämä pohdinnat auttavat ymmärtämään, miksi idea on tärkeä, ketä se palvelee ja miten se liittyy laajempaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Rehellinen arviointi tässä vaiheessa auttaa välttämään liian laajoja suunnitelmia, joita on myöhemmin vaikea toteuttaa.
Kun ideaa on arvioitu ja tarkennettu, seuraava vaihe on määritellä tarkemmin, mitä projektilla halutaan saavuttaa.
Vaihe 3: Mitä projektilla halutaan saavuttaa?
a) Millaisen muutoksen haluatte saada aikaan?
Kun tarve on tunnistettu selkeästi, voidaan määritellä, mitä projektilla halutaan saavuttaa. Tämä on projektin päätavoite.
Osa- tai alatavoitteet puolestaan jakavat päätavoitteen konkreettisempiin ja mitattaviin vaiheisiin. Ne kuvaavat muutosta, jonka projekti pyrkii saamaan aikaan, eivät vain toimintaa, jota projektissa järjestetään.
Hyvä tavoite vastaa esimerkiksi näihin kysymyksiin:
- Mitä halutaan muuttaa?
- For whom will it happen?
- Milloin muutos pitäisi näkyä?
- Mistä tiedämme, että tavoite saavutettiin?
Projektityössä tavoitteiden suunnittelussa käytetään usein SMART-mallia. Suomessa käytetään myös mallia nimeltä FIKSU.
b) Miten määritellään selkeät tavoitteet? (FIKSU)
FIKSU on yksinkertainen työkalu, jota käytetään paljon projektityössä. Se auttaa järjestöjä määrittelemään selkeitä ja mitattavia tavoitteita. Selkeitä tavoitteita vaaditaan usein myös rahoitushakemuksissa.
Hyvä tavoite on:
- Fokusoitu – tavoite on tarkka ja selkeä
- Inhimillinen – tavoitteeseen voidaan oikeasti vaikuttaa
- Koeteltavissa – tavoitteen toteutumista voidaan mitata tai arvioida
- Suunniteltu – tavoitteella on selkeä aikaraja
- Uurasteltavissa – tavoite on mahdollista saavuttaa käytettävissä olevilla resursseilla
Example
Vuoden 2028 loppuun mennessä 30 Helsingissä asuvaa maahan muuttanutta naista on suorittanut digitaalisten perustaitojen kurssin. Tämä lisää heidän varmuuttaan käyttää sähköisiä julkisia palveluja.
→ F: Tavoite koskee maahan muuttaneiden naisten digitaitojen vahvistamista.
→ I: Projekti voi vaikuttaa asiaan koulutuksen avulla.
→ K: Vähintään 30 osallistujaa suorittaa koulutuksen.
→ S: Tavoite saavutetaan vuoden 2028 loppuun mennessä.
→ U: Kurssi järjestetään kerran viikossa kolmen kuukauden ajan, joten tavoite on realistinen.
Selkeät päätavoitteet ja alatavoitteet auttavat projektin suunnittelussa, seurannassa ja arvioinnissa. Ne helpottavat myös raportointia rahoittajille.
Vaihe 4: Ketkä osallistuvat projektiin ja keihin projekti vaikuttaa?
Projektit vaikuttavat moniin ihmisiin ja organisaatioihin järjestön sisällä ja sen ulkopuolella. Näitä kutsutaan sidosryhmiksi. Sidosryhmät ovat ihmisiä, ryhmiä tai organisaatioita, jotka ovat kiinnostuneita projektista tai voivat vaikuttaa sen onnistumiseen.
Sidosryhmät voidaan jakaa kahteen pääryhmään:
- Sisäiset sidosryhmät: työntekijät, vapaaehtoiset ja hallituksen jäsenet
- Ulkoiset sidosryhmät: kohderyhmät, yhteistyökumppanit, paikalliset viranomaiset, yhteisöt ja rahoittajat
Kun ymmärrät eri sidosryhmien tarpeita ja vaikutusmahdollisuuksia, projektin viestintää ja osallistamista on helpompi suunnitella.
Tässä vaiheessa on hyvä pohtia:
- ketkä pitää ottaa mukaan projektiin
- ketkä voivat vaikuttaa projektin onnistumiseen
- ketkä tarvitsevat tietoa tai mahdollisuuden osallistua
a) Mikä on kohderyhmä?
Target group on yksi sidosryhmien ryhmä. Kohderyhmällä tarkoitetaan ihmisiä, joita projekti haluaa tukea tai hyödyttää. Kohderyhmä voi olla esimerkiksi nuoret, maahan muuttaneet henkilöt tai, vapaaehtoiset tietyllä alueella.
Projektilla voi olla myös useita kohderyhmiä. Eri ryhmät voivat osallistua projektiin eri tavoilla. Siksi jokainen kohderyhmä on tärkeää määritellä selkeästi.
Kun kohderyhmä määritellään tarkasti, on helpompi päättää:
- kenelle projekti on tarkoitettu
- millaista toimintaa tarvitaan
- miten tuloksia seurataan ja arvioidaan
b) Miten sidosryhmien kanssa työskennellään?
Kun sidosryhmät on tunnistettu, seuraava vaihe on pohtia, miten ne liittyvät projektiin.
Projektit eivät toimi irrallaan muusta yhteiskunnasta. Projektin onnistuminen riippuu usein siitä, kuinka hyvin se vastaa mukana olevien ihmisten tarpeita, kiinnostuksen kohteita ja mahdollisuuksia osallistua. Kun sidosryhmät tunnistetaan ajoissa, projekti on helpompi suunnitella realistiseksi ja tarpeelliseksi.
Simple to use sidosryhmäanalyysi auttaa:
- ymmärtämään erilaisia tarpeita ja odotuksia
- tunnistamaan, ketkä voivat tukea projektia tai vaikuttaa siihen
- välttämään ristiriitoja ja päällekkäistä toimintaa
- rakentamaan yhteistyötä ja kumppanuuksia
Tähän ei tarvita monimutkaisia työkaluja. Pienelle järjestölle riittää usein yksinkertainen lista ja muistiinpanot.
Jokaisen sidosryhmän kohdalla voi pohtia esimerkiksi:
- Mitkä ovat heidän tarpeensa tai kiinnostuksen kohteensa?
- Miten he voivat osallistua projektiin?
- Miten heidän kanssaan kannattaa viestiä?
Laajemmassa sidosryhmäanalyysissä voidaan tarkastella myös:
- vaikutusvaltaa (kuinka paljon vaikutusmahdollisuuksia ryhmällä on)
- kiinnostusta (kuinka tärkeä projekti on ryhmälle)
Sidosryhmäanalyysin tavoitteena on varmistaa, että projekti sopii hyvin mukana oleville ihmisille ja toimintaympäristöönsä.
Want to know more?
🔗Project/Programme Planning Guidance Manual (IFRC, vain englanniksi), sivu 16
Opas sisältää taulukon, jonka avulla voidaan tunnistaa sidosryhmiä ja arvioida niiden kiinnostusta, vaikutusvaltaa, kapasiteettia ja mahdollista vaikutusta projektiin.
c) Miten yhteistyö voi vahvistaa projektia?
Myös osa sidosryhmistä voi toimia projektin yhteistyökumppaneina. Hyviä yhteistyökumppaneita voivat olla esimerkiksi muut järjestöt, yritykset tai paikalliset viranomaiset.
Yhteistyö voi vahvistaa projektia monella tavalla. Sen avulla voidaan:
- jakaa resursseja ja vähentää kustannuksia
- tavoittaa enemmän osallistujia
- saada lisää osaamista ja tukea
- vahvistaa uskottavuutta rahoittajien silmissä
Yhteistyöhankkeet kiinnostavat usein rahoittajia enemmän, koska ne osoittavat verkostoja, osaamista ja toiminnan jatkuvuutta.
Mahdollisia yhteistyökumppaneita voit etsiä esimerkiksi Monihelin 🔗Jäsenhakemistosta
Want to know more?
🔗Varainhankinta ja sponsorointi – Mitä asioita on huomioitava varainhankinnan suunnittelussa? Yhteistyön tärkeys eri yritysten kanssa
Artikkeli kertoo yritysyhteistyön merkityksestä ja siitä, miksi yhteistyö on tärkeää järjestöille.
🔗Yhteistyö (Pakolaisapu.fi)
Sivulla kerrotaan, miten järjestöjen välinen yhteistyö voi tukea projektin toteutusta ja vahvistaa projektin vaikutuksia.
Vaihe 5: Miten tavoitteet saavutetaan käytännössä?
Kun tavoitteet ja sidosryhmät on määritelty selkeästi, seuraava vaihe on suunnitella, miten projekti toteutetaan käytännössä. Tämä tarkoittaa tavoitteiden muuttamista konkreettisiksi toiminnoiksi, toimintojen aikatauluttamista ja tarvittavien resurssien tunnistamista.
a) Mitä toimintaa projektissa järjestetään?
Toiminnot ovat konkreettisia asioita, joita projektissa tehdään tavoitteiden saavuttamiseksi ja projektin tulosten aikaansaamiseksi. Toiminnan pitäisi liittyä suoraan muutokseen, jonka projekti haluaa saada aikaan. Toimintaa voivat olla esimerkiksi työpajat tai koulutukset, neuvonta- tai tukipalvelut, tapahtumat tai tiedotuskampanjat.
Jokaisen toiminnon pitäisi tukea selkeästi yhtä tai useampaa tavoitetta. Tämä auttaa pitämään projektin selkeänä ja johdonmukaisena.
Jokaisen toiminnon kohdalla kannattaa pohtia myös, kuinka paljon valmistelutyötä tarvitaan, kuka vastaa toiminnasta ja tarvitaanko esimerkiksi yhteistyötä muiden kanssa, tarkempaa suunnittelua, viestintää tai arviointia. Aikataulu ja vastuunjako ovat tärkeitä, kun arvioidaan projektin työmäärää ja mahdollisen palkatun työn määrää. Projekteihin suunnitellaan usein enemmän toimintaa kuin mitä voidaan realistisesti toteuttaa.
b) Milloin toiminta toteutetaan?
Tässä vaiheessa ei vielä tarvita tarkkaa aikataulua. Yksinkertainen aikajana riittää:
- arvioimaan, kuinka kauan kukin toiminto kestää
- määrittelemään toimintojen järjestyksen
- tunnistamaan projektin tärkeät vaiheet (aloitus, päätoiminnot, lopetusvaihe)
- tarkistamaan, että projekti mahtuu suunniteltuun aikatauluun
Aikajana auttaa myös arvioimaan, ovatko tavoitteet saavutettavissa käytettävissä olevassa ajassa. Samalla voidaan tunnistaa mahdollisia viivästyksiä tai toimintojen päällekkäisyyksiä.
Hyvä aikajana on:
- realistinen, perustuu todelliseen työmäärään, ei oletuksiin
- sidottu käytettävissä oleviin resursseihin, erityisesti mukana olevien ihmisten määrään
- selkeä ja rakenteellinen, niin että toimintojen järjestys näkyy helposti
- suunnittelutyökalu, jonka avulla toimintaa järjestetään ajallisesti, ei pelkkä lista päivämääristä
c) Mitä resursseja tarvitaan?
Projektin toteuttamiseksi täytyy tunnistaa, mitä resursseja tarvitaan. Resurssit tarkoittavat kaikkia asioita, joita projektin toteuttaminen käytännössä vaatii.
Resursseja voivat olla esimerkiksi:
- Henkilöresurssit: työntekijät, vapaaehtoiset ja yhteistyökumppanit
- Materiaaliset resurssit: tilat, välineet ja työkalut
- Aika: mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa toimintaa
- Taloudelliset resurssit: projektin toteuttamiseen tarvittava rahamäärä
Tässä vaiheessa riittää, että tunnistatte tärkeimmät tarvittavat resurssit ja vertaatte niitä siihen, mitä järjestöllä on jo käytettävissä. Näin voidaan arvioida, mitä voidaan hyödyntää ja mitä pitää vielä hankkia.
Nämä resurssit muutetaan myöhemmin budjetiksi.
d) Mitä budjetissa huomioidaan?
Budjetissa suunnitellut toiminnot ja resurssit muutetaan kustannuksiksi, kuten:
- henkilöstökulut tai palkkiot
- materiaalit ja välineet
- tilavuokrat ja muut käytännön kulut
- viestintä ja ulkopuoliset palvelut
Tässä vaiheessa ei vielä tarvita tarkkaa budjettia, mutta on tärkeää:
- tunnistaa tärkeimmät kululuokat
- ymmärtää projektin kokonaiskustannukset
- arvioida, onko projekti taloudellisesti realistinen
Tarkempi budjetti tehdään yleensä myöhemmin, erityisesti rahoitushakemuksen valmistelun yhteydessä.
Budjetin suunnitteluun kannattaa varata riittävästi aikaa. Se voi vaatia esimerkiksi palkkakulujen arviointia, työnantajakulujen selvittämistä tai tarjousten pyytämistä palveluista. Selkeä budjetti auttaa myös esittelemään projektin ymmärrettävästi muille.
Vaihe 6: Miten projektisuunnitelma tehdään?
Tässä vaiheessa olette koonneet projektin tärkeimmät osat: tarpeen, tavoitteet, sidosryhmät, toiminnan, aikataulun ja resurssit. Seuraava vaihe on yhdistää nämä selkeäksi ja johdonmukaiseksi projektisuunnitelmaksi.
Projektisuunnitelma on asiakirja, joka kokoaa projektin tärkeimmät tiedot yhteen. Sen avulla voidaan:
- selkeyttää projektin ideaa
- kertoa projektista muille
- valmistautua rahoitushakemuksiin
Projektisuunnitelman ei tarvitse olla monimutkainen. Monelle järjestölle riittää yksinkertainen ja selkeä rakenne.
Hyvä projektisuunnitelma vastaa yleensä seuraaviin kysymyksiin:
- Miksi projekti on tärkeä? (tausta ja tunnistettu tarve)
- Kenelle projekti on tarkoitettu? (kohderyhmä ja sidosryhmät)
- Mikä on projektin tavoite? (päätavoite ja alatavoitteet)
- Miten projekti toteutetaan? (toiminta ja aikataulu)
- Mitä resursseja ja budjettia tarvitaan? (resurssit ja kustannukset)
- Mistä tiedetään, että projekti onnistui? (odotetut tulokset)
Tavoitteena ei ole tehdä täydellistä suunnitelmaa, vaan saada selkeä ja realistinen kokonaiskuva projektista. Suunnitelmaa voidaan myöhemmin tarkentaa esimerkiksi rahoitushakemuksen valmistelussa tai projektin käynnistyessä.
*
Hyvä projektisuunnitelma perustuu sekä visioon että tietoon. Sen pohjana ovat selkeä tarve, realistiset tavoitteet sekä huolellinen toiminnan, ajan ja resurssien suunnittelu. Kun nämä asiat ovat kunnossa, projektia voidaan viedä eteenpäin.
Haluatko oppia lisää?
Täältä löydät lisämateriaaleja ja työkaluja projektin suunnittelun ja kehittämisen tueksi.
Käytännön oppaat ja työkalut
Ensimmäinen projektisi: näin teet projektisuunnitelman – Kumura.fi (vain suomeksi)
Opas auttaa tekemään yksinkertaisen projektisuunnitelman ensimmäistä projektia varten vaihe vaiheelta.
Yhdistystietopankki: Hankkeet – Pakolaisapu
Tarjoaa käytännön ohjeita järjestöjen projektisuunnitteluun, kuten projektisuunnitelman keskeisiin osiin ja rakenteeseen.
SWOT-analyysipohja – Moniheli
Yksinkertainen visuaalinen työkalu, jonka avulla voit arvioida ideaasi ja pohtia sen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja riskejä.
Verkkokurssi: Kehitysyhteistyön hankehallinto – Fingo
Verkkokurssi, joka esittelee projektisuunnittelun keskeisiä käsitteitä, kuten tarvekartoitusta, sidosryhmiä ja projektin suunnittelua.
Edistyneemmät materiaalit
Project/Programme Planning Guidance Manual – IFRC (vain englanniksi)
Tarjoaa syvällisemmän johdatuksen projektisuunnitteluun, kuten tarveanalyysiin, sidosryhmäanalyysiin ja tulosperusteiseen johtamiseen.
PM4NGO DPro Guide – Quick Guide (vain englanniksi)
Esittelee järjestötyössä käytettäviä projektinhallinnan keskeisiä käsitteitä, kuten projektin logiikkaa, tavoitteita ja suunnittelutyökaluja.
