Monikielisessä kriisiviestinnässä pelkkä tiedon kääntäminen ei riitä. Kielivähemmistöjen tavoittaminen edellyttää myös luottamusta, oikein valittuja viestintäkanavia ja eri kieliryhmien tarpeiden huomioimista.
Kriiseissä ihmisillä on tavallista suurempi tarve saada nopeasti luotettavaa tietoa. Jotta ihmiset voivat toimia annettujen ohjeiden mukaisesti, tiedon pitää olla ymmärrettävää ja löytyä helposti. Onnistunut kriisiviestintä voi parhaimmillaan lisätä osallisuutta, vahvistaa luottamusta viranomaisia kohtaan sekä edistää yhdenvertaisuutta myös haastavissa tilanteissa.
Koronapandemia osoitti, ettei kriisiviestintä aina onnistu tavoittamaan kaikkia yhtä hyvin. Vaikka tietoa viruksesta, rokotuksista ja rajoituksista oli laajasti ihmisten saatavilla, tiedon saaminen ja hyödyntäminen ei ollut yhtä helppoa kaikille. Heikommin suomea tai ruotsia puhuvat kokivat muita useammin, etteivät he saaneet riittävästi tietoa viruksesta tai sen leviämisen estämisestä. Pandemia teki näkyväksi sen, kuinka tärkeää on varmistaa, että kaikilla Suomessa asuvilla on yhdenvertainen pääsy tarvitsemaansa terveystietoon myös kriisitilanteissa.
Tuoreessa tutkimuksessamme tarkastelimme monikielisen kriisiviestinnän toteutumista ammattilaisten näkökulmasta Suomessa koronapandemian aikana. Tutkimusta varten haastattelimme niin viranomaisia, kuntien työntekijöitä kuin järjestöjen edustajia, jotka työskentelivät pandemian aikana monikielisen kriisiviestinnän parissa.
Pelkkä kääntäminen ei riitä
Tutkimuksemme keskeinen havainto oli, että tiedon saatavuus omalla kielellä on tärkeää, mutta se ei yksin riitä varmistamaan kielivähemmistöihin kuuluvien – eli niiden, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi – yhdenvertaisuutta kriisien aikana. Kääntämisen rinnalla erityisen tärkeää on huolehtia siitä, että ihmiset löytävät oleellisen tiedon, ymmärtävät sen ja pitävät sitä uskottavana ja luotettavana. Tähän vaikuttavat erityisesti kolme tekijää:
1) kuka viestin välittää
2) missä kanavassa viesti välitetään ja
3) kuinka hyvin viesti vastaa ihmisten todellisiin tarpeisiin ja kysymyksiin.
Luottamus rakennetaan ennen kriisiä
Haastateltavat ammattilaiset korostivat järjestöjen merkitystä kriisiviestinnässä. Monilla järjestöillä on jo valmiiksi luottamuksellinen suhde eri kielivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin, joita viranomaisten voi olla vaikeampi tavoittaa. Järjestöt osaavat myös kertoa viranomaisille, millaisia huolia, kysymyksiä ja väärinkäsityksiä eri kieliryhmissä mahdollisesti liikkuu. Tämä tieto on viranomaisille korvaamatonta nopeasti muuttuvassa tilanteessa.
Viestin sisältö ja kieli eivät yksin ratkaise sen vaikuttavuutta, vaan merkitystä on myös sillä, että viestin lähettäjään luotetaan. Luottamusta ei kuitenkaan rakenneta kriisin hetkellä tyhjästä. Se syntyy pitkäjänteisestä yhteistyöstä, vuoropuhelusta ja kohtaamisista jo ennen kriisiä.
Yksi viesti ei tavoita kaikkia
Tutkimuksemme tulokset osoittivat myös, ettei eri kielivähemmistöjä voida nähdä yhtenäisenä joukkona. Esimerkiksi ihmisten erilaiset taustat, kokemukset, koulutus, tiedontarpeet ja tavat käyttää mediaa vaikuttavat siihen, miten tietoa löydetään, ymmärretään ja käytetään. Siksi yksi viesti tai yksi viestintäkanava ei riitä tavoittamaan kaikkia.
Monet ammattilaiset pitivät erityisen tärkeänä sitä, että kielivähemmistöjen jäseniä otetaan mukaan monikielisen kriisiviestinnän suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kun ihmiset pääsevät itse kertomaan, millaista tietoa he tarvitsevat ja miten he haluavat sitä vastaanottaa, viestinnästä tulee osuvampaa ja se huomioi paremmin ihmisten erilaiset taustat. Näin voidaan myös vahvistaa eri ryhmien osallisuutta, luottamusta ja yhdenvertaisuutta.
Kriisiviestintään on valmistauduttava etukäteen
Vaikka pandemia on ohi, tutkimuksen viesti on edelleen ajankohtainen. Kohtaamme myös tulevaisuudessa kriisejä, jotka liittyvät esimerkiksi terveyteen, turvallisuuteen tai ympäristöön. Tutkimuksemme perusteella haluamme korostaa, että monikielisen kriisiviestinnän suunnittelu ei saisi alkaa vasta kriisin puhjettua. Tarvitsemme valmiita toimintamalleja, luottamusta, yhteistyörakenteita ja riittäviä resursseja jo etukäteen. Kun yhteistyö ja luottamus on rakennettu jo ennen kriisiä, tärkeä tieto tavoittaa ihmiset silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Kirjoitus pohjautuu Laura Mustan, Tomi Mäki-Oppaan, Marko Lähteenmäen ja Natalia Skogbergin BMC Public Health -lehdessä vuonna 2026 julkaistuun tutkimukseen “Exploring multilingual Covid-19 crisis communication in Finland through the lens of social marketing: a qualitative study”.