Hanketyö on monella tapaa palkitsevaa. Prosessi on usein luova, ja tavoitteiden saavuttaminen tuo mukanaan erityistä mielihyvää. Erityisen innostavaa on kuitenkin se, kun hanke tuottaa odottamattomia tuloksia – kuten tämän artikkelin havaintojen kohdalla.
Työskentelen asiantuntijana ESR+-rahoitteisessa Aktiivinen toimijuus – yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja osallisuutta edistävät palvelut -hankkeessa. Työssäni keskityn maahan muuttaneiden sosiaalipalveluiden kehittämiseen. Haastatellessani maahan muuttaneita kotoutumisesta, sosiaalipalveluista ja heidän arjestaan Suomessa, yksi teema nousi toistuvasti esiin: työttömyys. Moni puhui paitsi urakatkoksista, myös työttömyyden mielenterveysvaikutuksista, jotka jäävät usein työttömyyskeskustelussa vähemmälle huomiolle.
Kiinnostukseni aiheeseen on myös henkilökohtainen. Ennen kuin sain ensimmäisen kokoaikaisen työni Suomessa, olin työttömänä lähes kolme vuotta. Vaikka opiskelin tuona aikana suomea ja tein satunnaisia keikkatöitä, koin silti epätoivoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni epäilin, tuottaisivatko ponnisteluni koskaan tulosta. Itsetuntoni heikkeni, masennus kolkutteli ovella ja myös avioliittoni tasapaino horjui. Koettuani itse työttömyyden vaikutukset mielenterveyteeni ymmärrän hyvin, miksi pääsy merkityksellisiin työmahdollisuuksiin on ratkaisevan tärkeää.
Tässä artikkelissa tarkastelen Suomessa asuvien maahan muuttaneiden haastatteluiden pohjalta työelämälähtöisen kotoutumispolitiikan rajoitteita sekä pohdin, miten maahan muuttaneiden hyvinvointi voitaisiin huomioida paremmin työllisyyspalveluissa.
Miten työttömyyden ja mielenterveyden yhteyttä on tutkittu
Suomessa kotouttamispolitiikka painottaa vahvasti työmarkkinoille kiinnittymistä. Taustalla on oletus siitä, että taloudellinen kotoutuminen johtaa sosiaaliseen osallisuuteen. Työllistyminen ei ole kuitenkaan vain viranomaisten prioriteetti – myös maahan muuttaneet itse ovat usein erittäin motivoituneita löytämään työtä. Järjestelmälliset esteet, kuten suhdannetilanne, syrjivät rekrytointikäytännöt ja rakenteelliset tekijät estävät silti monia löytämästä koulutustaan ja osaamistaan vastaavaa työtä.
Työ ei ole pelkästään toimeentulon lähde, vaan myös sosiaalisen tunnustuksen muoto. Gross ym. (2020) toteavat, että työttömiin kohdistuvat ennakkoluulot voivat heikentää työttömän itsetuntoa ja mahdollisuuksia palata työmarkkinoille. Tämä stigma voi olla erityisen voimakas maahan muuttaneilla, joilta odotetaan usein niin sanotun ”hyvän maahanmuuttajan” ihanteen täyttämistä: taloudellista tuottavuutta ja riippumattomuutta sosiaaliturvasta (Hackl, 2020).
Työttömyyden psykologisia vaikutuksia on tutkittu kansainvälisesti laajalti. Paulin ja Moserin (2009) meta-analyyttinen tutkimus osoitti, että keskimäärin 34 prosentille työttömistä kehittyy jonkinlaisia psykologisia oireita, kun vastaava osuus työssäkäyvillä on 16 prosenttia. Näihin oireisiin kuuluvat muun muassa masennus, ahdistuneisuus, psyykkinen kuormitus, psykosomaattiset oireet, heikentynyt koettu hyvinvointi ja alentunut itsetunto. Kim ja von dem Knesebeck (2016) totesivat, että työttömyys ja työsuhteen epävarmuus lisäävät merkittävästi riskiä masennusoireiden kehittymiselle. Yang ym. (2024) puolestaan havaitsivat yhteyden työttömyyden sekä masennuksen, ahdistuneisuuden, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, lisääntyneen päihteiden käytön ja syömishäiriöiden puhkeamisen välillä.
Suomessa Junna ym. (2022) ovat havainneet, että erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on yhteydessä erikoissairaanhoidon psykiatristen palveluiden lisääntyneeseen käyttöön, etenkin 30–40-vuotiaiden miesten keskuudessa. Robertsson ym. (2023) havaitsivat, että työttömyys on keskeinen psyykkistä kuormitusta selittävä tekijä Suomessa asuvilla ulkomailla syntyneillä. Näiden havaintojen ohella työttömyyden mielenterveysvaikutuksia maahan muuttaneille Suomessa on tutkittu vain vähän. Kansainvälinen tutkimus viittaa kuitenkin siihen, että maahan muuttaneet kokevat pitkälti samankaltaisia mielenterveysvaikutuksia kuin valtaväestö, mutta heidän kohdallaan vaikutuksia voimistavat usein epävarmuus, marginalisaatio ja kulttuurisesti saavutettavien palveluiden puute (Koseoglu Ornek et al., 2022; Maheen & King, 2023).
Maahan muuttaneiden työttömyysaste on Suomessa korkea, ja he ovat aliedustettuina mielenterveyspalveluissa (Castaneda et al., 2020). Tämän vuoksi tarvitsemme parempaa ymmärrystä työttömyyden vaikutuksista maahan muuttaneiden hyvinvointiin. Jos tutkimustietoa ei ole, jäävät maahan muuttaneiden kohtaamat haasteet pitkälti näkymättömiksi julkisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa.
Tämä artikkeli vastaa tutkimusvajeeseen esittelemällä laadullisia havaintoja Suomessa asuvien, korkeasti koulutettujen työttömien maahan muuttaneiden haastatteluista. Kliinisten diagnoosien sijaan huomio kohdistuu osallistujien omiin kuvauksiin hyvinvoinnista ja kuormituksesta työttömyyden aikana.
Teoreettisia näkökulmia työttömyyteen
Työttömyyden vaikutuksia mielenterveyteen voidaan tarkastella erilaisten teoreettisten lähestymistapojen kautta. Yksi keskeinen malli on Jahodan (1982) latentin deprivaation eli piilevän puutteen teoria (latent deprivation). Jahoda haastoi teoriallaan perinteisen näkemyksen, jossa työttömyyden haitat nähdään pelkästään tulonmenetyksenä, ja korosti sen sijaan työn “latentteja toimintoja” eli sen tarjoamia piileviä hyötyjä. Näitä ovat muun muassa päivittäisen rutiinin ylläpitäminen, säännölliset sosiaaliset kontaktit perheen ulkopuolella, sosiaalinen status ja identiteetti sekä mahdollisuus osallistua merkitykselliseen toimintaan ja yhteisten tavoitteiden edistämiseen.
Jahodan mukaan näiden toimintojen menettäminen voi olla mielenterveydelle haitallisempaa kuin pelkkä tulonmenetys. Tutkimusten mukaan työttömät kokevat usein epätoivoa, apaattisuutta, energian ja motivaation puutetta sekä merkityksettömyyden tunteita. Jahodan teoria viittaa siihen, että työttömyys vaikuttaa itsetuntoon, motivaatioon ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Nämä inhimilliset kustannukset jäävät kuitenkin usein huomiotta politiikan keskittyessä lähinnä taloudellisiin mittareihin.
Myöhempi tutkimus on täydentänyt Jahodan ajatuksia. Paul ja Moser (2009) huomauttavat, että kaikki eivät koe työttömyyttä samalla tavalla. Esimerkiksi tyytyväisyys aiempaan työhön sekä palkkatason ja sosiaalietuuksien välinen tasapaino muuttavat sitä, miten työttömyys vaikuttaa. Beck ym. (2025) korostavat, että ali-työllistyminen – eli työ, joka ei vastaa henkilön taitoja, toivomia työtunteja tai pätevyyttä – voi myös olla haitallista mielenterveydelle. Se, että henkilöllä on jokin työ, ei automaattisesti ole parempi kuin työttömyys. Nykypäivän työelämän muodot, kuten keikkatyö, etätyö ja teknologinen kehitys, esimerkiksi tekoäly, muuttavat työskentelytapoja ja tekevät työn latenttien tehtävien toteutumisesta monimutkaisempaa.
Sage (2018) tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman, jossa työttömyys nähdään laajempana menetyksen prosessina. Työttömyys voi tarkoittaa tulonmenetyksen lisäksi hallinnan, autonomian, arvostuksen, statuksen, rakenteen ja taitojen menettämistä. Sage havaitsi työttömien haastatteluihin pohjautuvassa tutkimuksessaan, että nämä menetykset vaikuttavat taloudellisesti, terveydellisesti ja psykologisesti. Sage ei siis kumoa Jahodan teoriaa, vaan laajentaa ymmärrystä siitä, miten työttömyys vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Tutkimuksen toteutus
Talven 2024 ja kevään 2025 välillä haastattelin yhdeksää korkeasti koulutettua maahan muuttanutta heidän kokemuksistaan sosiaalipalveluista Suomessa. Haastatelluista viisi oli naisia ja neljä miehiä. Keskusteluissa painottuivat erityisesti mielenterveyden haasteisiin, työttömyyteen ja ammatillisen identiteetin menetykseen liittyvät kokemukset. Vaikka se ei ollutkaan hankkeen alkuperäinen päätavoite, halusin ymmärtää, miten työttömyys vaikuttaa kotoutumiseen.
Osallistujat antoivat tietoon perustuvan suostumuksensa, ja he kommentoivat myös osia analyysistä. Heidän palautteensa huomioitiin artikkelin viimeistelyssä laadun varmistamiseksi (ks. Stenfors ym., 2020).
Kaikilla osallistujilla oli vähintään viiden vuoden työkokemus, ja he olivat rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi. He olivat muuttaneet Suomeen Aasiasta, Lähi-idästä ja Etelä-Amerikasta turvapaikanhakijoina, pakolaisina, kansainvälisinä opiskelijoina tai perhesiteiden perusteella. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin Braunin ja Clarkin (2022) refleksiivisen temaattisen analyysin avulla.
Työttömyyden alku: odotukset ja todellisuus
Kaikilla haastattelemillani henkilöillä oli vakiintunut ura ennen Suomeen muuttoa, ja työttömyys maahan saapumisen jälkeen oli heille suuri pettymys. Useimmat eivät olleet täysin valmistautuneita Suomen työmarkkinoiden todellisuuteen.
Taustaksi voidaan todeta, että Suomen keskimääräinen työttömyysaste oli kesäkuun 2024 ja toukokuun 2025 välillä noin 8,5 prosenttia (Trading Economics, n.d.), mikä sijoittuu EU:n korkeimpien joukkoon (Statista, toukokuu 2025). Haastatteluiden jälkeen, lokakuussa 2025, työttömyysaste nousi EU:n korkeimmaksi, 10,4 prosenttiin (Eurostat, 2026). Tilastokeskuksen mukaan maahan muuttaneiden työttömyysaste on noin kaksinkertainen kantaväestöön verrattuna (Myrskylä, 2023).
Ei siis ole yllättävää, että kaikki osallistujat kuvasivat työttömyyden kokemustaan hyvin kielteisenä. He olivat odottaneet parempia mahdollisuuksia ja sujuvampaa jatkoa ammatilliselle uralleen. Odotusten ja todellisuuden välinen kuilu pakotti monet kohtaamaan sen, kuinka perusteellisesti heidän elämänsä oli muuttunut. Riippumatta Suomeen muuton syistä he olivat jättäneet taakseen vakaan työn ja vahvan ammatillisen identiteetin – ja joutuivat nyt aloittamaan alusta.
Kun ura katoaa yhdessä yössä
Useat rakenteelliset tekijät selittävät maahan muuttaneiden haavoittuvaa asemaa Suomen työmarkkinoilla. Tutkimuksissa on tunnistettu keskeisiksi esteiksi muun muassa työmarkkinoiden lohkoutuminen, oleskelulupiin liittyvä sääntely, kielitaitovaatimukset, rajalliset ammatilliset verkostot sekä ulkomaisten tutkintojen ja pätevyyksien tunnustamiseen liittyvät vaikeudet (Khan et al., 2021).
Haastatteluissa ulkomailla hankitun koulutuksen ja työkokemuksen tunnustaminen nousi erityisen kipeäksi kysymykseksi, etenkin niin kutsutuilla säännellyillä tai luvanvaraisilla aloilla. Monet kuvasivat, kuinka vuosien – tai joskus jopa vuosikymmenten – koulutus ja työkokemus jäivät vaille täyttä tunnustusta. Tämän seurauksena heitä ohjattiin suorittamaan lisäopintoja, usein tasolla, joka ei vastannut heidän aiempaa koulutustaan ja osaamistaan.
”Tunnen itseni melkein vajaakykyiseksi… Jos minun pitäisi tehdä toinen maisterin tutkinto, se olisi vielä hyväksyttävää. Mutta minut ollaan käytännössä lähettämässä takaisin kanditasolle. Kun uran rakentamiseen on käyttänyt 12–15 vuotta, tuntuu kuin palaisi takaisin lukioon.”
Haastatelluille työ ei ollut pelkästään toimeentulon lähde, vaan keskeinen osa identiteettiä. Ammattilaisuus – oli kyse sitten psykologista, asiantuntijasta tai erityisosaajasta – oli yhtä olennainen osa minuutta kuin vanhemmuus, parisuhde tai ystävyys. Monet olivat rakentaneet tätä identiteettiä suurimman osan aikuiselämästään. Sen menettäminen, usein itsestä riippumattomien hallinnollisten päätösten seurauksena, koettiin syvästi ahdistavana.
”Se on se, kuka olen… (itkee). Psykologiaa voi opiskella vain suomeksi, ja se tarkoittaisi kuutta–kahdeksaa vuotta lisää – kielen oppimista ja opintojen aloittamista alusta – vain saadakseni tutkinnon, joka minulla jo on, ja voidakseni tehdä työtä, jota olen tehnyt vuosia. En enää tiedä, mitä tehdä.”
Ammatillinen identiteetti ei muodostu pelkästään tietyistä taidoista tai muodollisesta pätevyydestä, vaan myös kuulumisesta ammatilliseen yhteisöön (Trede et al., 2011). Vahvan ammatillisen identiteetin on osoitettu tukevan mielenterveyttä (Toubassi et al., 2022). Uuteen maahan muuttaminen kuitenkin usein katkaisee tämän yhteenkuuluvuuden kokemuksen: siteet lähtömaan ammatillisiin verkostoihin jäävät taakse, ja pääsy uusiin verkostoihin kohdemaassa on rajallista – erityisesti työttömyyden aikana.
Tämän seurauksena monet osallistujat kuvasivat ulkopuolisuuden kokemuksia paitsi suhteessa yhteiskuntaan, myös omaan ammattialaansa. Kuulumisen menettäminen yhdistyi motivaation hiipumiseen, suruun sekä kasvavaan merkityksettömyyden tai jopa epätoivon tunteeseen.
”Rehellisesti sanottuna tuntuu, ettei elämälläni ole tällä hetkellä mitään merkitystä. Kysyn itseltäni jatkuvasti, millainen tulevaisuus minulla täällä on.”
Toistuvat työhakemuksiin saadut hylkäysviestit rapauttivat osallistujien ammatillista identiteettiä entisestään. Kun hakemuksiin ei vastattu ja kutsut haastatteluihin jäivät saamatta, moni alkoi epäillä omaa osaamistaan ja kykyjään. Itsetunto heikkeni, luottamus omaan ammattitaitoon mureni ja riittämättömyyden tunteet vahvistuivat.
“Ensimmäinen reaktioni hylkäysviestin jälkeen on, että olen epäonnistunut – että koko elämäni on epäonnistuminen eikä minusta ole mihinkään. Joudun pysähtymään ja tietoisesti muistuttamaan itseäni kaikesta, mitä olen saavuttanut.”
Yksinäisyys ja oikeudellinen epävarmuus
Osallistujat nostivat toistuvasti esiin työttömyyden sosiaaliset vaikutukset. Suomeen hiljattain muuttaneet kokevat usein sekä fyysistä että sosiaalista eristäytyneisyyttä, mikä voi johtaa syvään yksinäisyyteen. Monen arki oli ollut ennen aktiivista ja heillä oli ollut selkeä päivärutiini. Tämän rytmin äkillinen katoaminen koettiin hämmentävänä ja kuormittavana.
“Minulla ei ole työtä. Minulla ei ole mitään tekemistä eikä juuri mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä. Olen 24 tuntia vuorokaudesta samassa paikassa, ja se on todella stressaavaa.”
Oikeudelliset paineet lisäävät kuormitusta entisestään. Suomi on viime aikoina kiristänyt työperusteisiin oleskelulupiin liittyvää sääntelyä. Kesäkuun 11. päivästä 2025 alkaen niin sanottu 3/6 kuukauden sääntö (Ulkomaalaislaki 301/2004) edellyttää, että ulkomaalainen työntekijä löytää uuden työpaikan kolmen tai kuuden kuukauden kuluessa – riippuen ammatillisesta taustasta ja aiemman työsuhteen kestosta – tai hän on vaarassa menettää oleskelulupansa. Tämä on aiheuttanut huomattavaa ahdistusta erityisesti EU:n ulkopuolelta tulleille ja määräaikaisen oleskeluluvan haltijoille.
”Koko ajan täytyy olla huolissaan; se vaikuttaa oleskelulupaan, ja olen jatkuvasti stressaantunut siitä, mitä tapahtuu. Joudunko lähtemään maasta?”
Lainsäädännöllisten huolien lisäksi myös byrokraattiset esteet kuormittavat arkea. Ne maahan muuttaneet, joilla on rajallinen suomen kielen taito, kohtaavat vaikeuksia työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisessa ja työllisyyspalveluihin pääsyssä. Henkilökohtaisen kontaktin vähäisyys, viiveet yhteydenottopyyntöihin vastaamisessa ja toistuvat henkilöstövaihdokset luovat epävarmuutta ja turhautumista. Yhdessä työttömyyden aiheuttamien paineiden kanssa nämä hallinnolliset haasteet lisäävät stressiä entisestään.
“Työttömänä olen jatkuvasti huolissani siitä, että kaikki on kunnossa. Se aiheuttaa ahdistusta. Haluan tehdä kaiken oikein, mutta en usein tiedä, mitä pitäisi tehdä.”
Sosiaalisen eristäytymisen ja oikeudellisen epävarmuuden yhdistelmä muodostaa raskaan psyykkisen kuorman, joka syventää entisestään työttömyyden jo valmiiksi haastavaa kokemusta.
Syrjinnän kohtaaminen: työmarkkinoiden näkymättömät esteet
Syrjintä Suomen työmarkkinoilla on monille maahan muuttaneille todellisuutta. Useat tutkimukset osoittavat, että rekrytointikäytännöt suosivat usein kantaväestöön kuuluvia (Koivunen ym., 2015; Liebkind ym., 2016; Ahmad, 2020). Monet haastatellut kuvasivat kokemuksia, jotka havainnollistavat tätä karua todellisuutta: hakemuksiin ei vastattu lainkaan tai rekrytointiprosessin koettiin olevan puolueellinen. Useat osallistujat tulkitsivat kokemuksensa nimenomaan rakenteellisena syrjintänä.
“Voin sanoa, että kyse on rasismista. Jos hakijoita on useita, meitä ei edes kutsuta haastatteluun. Suomalaiset asetetaan aina etusijalle. Koska minulla ei ole valkoinen iho, ja lisäksi kielitaitoni on puutteellinen, ne ovat suurimmat esteet hyvän työn löytämiselle.”
Yksi osallistuja harkitsi jopa nimensä muuttamista suomalaisemmaksi parantaakseen mahdollisuuksiaan. Lähes kahden vuoden työnhaun jälkeen epätoivo oli kasvanut niin suureksi, että hän oli valmis kokeilemaan mitä tahansa.
“Minulta ei puutu osaamista. Minulta puuttuu suomalainen nimi. Minulta puuttuu valkoinen iho.”
Syrjintä ei rajoitu vain rekrytointiin. Tilastokeskuksen (Jokimäki and Arvonen, 4.11.2024) mukaan ulkomaalaistaustaiset työntekijät saavat usein matalampaa palkkaa kuin suomalaiset kollegansa, mikä vaikuttaa kielteisesti työtyytyväisyyteen ja hyvinvointiin. Tutkimukset osoittavat myös, että rodullistava syrjintä kuormittaa merkittävästi mielenterveyttä ja on yhteydessä masennukseen, ahdistukseen, psyykkiseen kuormitukseen, traumaperäisiin oireisiin, heikompaan tyytyväisyyteen elämään ja lisääntyneeseen vihaan (Pascoe & Smart Richman, 2009; Paradies, 2006; Williams, 2018; Talbert & Ren, 2025).
”Olen käynyt läpi niin paljon. Identiteettikriisin, ihmisarvoani on loukattu monin tavoin. Jotkut eivät näe ihonvärin ja ulkonäön yli, ja se on todella raskasta. Tietysti toiseen maahan muuttaessa odottaa eroja, mutta ei niin suuria, että alkaa kyseenalaistaa vahvuutensa, heikkoutensa, identiteettinsä ja arvokkuutensa…”
Henkilökohtaisten kokemusten lisäksi tilannetta pahentavat rakenteelliset tekijät. Työllisyyspalvelut toimivat pitkälti hallinnollisina järjestelminä, ja monilta työntekijöiltä puuttuu koulutus tai resurssit työttömyyden psykososiaalisten vaikutusten huomioimiseen.
“Kukaan ei ole koskaan kiinnittänyt huomiota mielenterveyteeni. Olin hyvin masentunut saatuani kielteisen päätöksen tutkintoni tunnustamisesta. Olen pyytänyt apua toistuvasti, mutta minut on vain ohjattu joillekin verkkosivustoille. Olen omillani enkä tiedä, mistä voin saada apua…”
Vaikka työllisyyspalveluiden tarkoituksena on tukea kotoutumista, monet maahan muuttaneet kokevat joutuvansa selviytymään järjestelmässä yksin, kohdaten samanaikaisesti sekä työttömyyden että syrjintää. Haastatellut kertoivat toistuvasti, ettei kukaan ollut koskaan kysynyt heidän voinnistaan, huomioinut työttömyyden vaikutuksia mielenterveyteen tai ohjannut heitä tuen piiriin, kuten esimerkiksi järjestöjen tarjoamiin palveluihin.
Miten politiikka ja palvelut voivat tukea maahan muuttaneiden hyvinvointia
Tämä tutkimus osoittaa, että työttömyys on maahan muuttaneille Suomessa paljon enemmän kuin pelkkää työn puuttumista – se vaikuttaa syvästi mielenterveyteen, hyvinvointiin ja sosiaaliseen elämään. Osallistujat kuvasivat keskeisiksi haasteiksi katkenneet urapolut, menetetyn ammatillisen identiteetin sekä heikentyneen itsetunnon. Näiden henkilökohtaisten vaikeuksien lisäksi syrjintä, rasismi ja rakenteelliset esteet pahensivat tilannetta entisestään.
Kotoutuminen esitetään usein yksilön tekemänä valintana, mutta todellisuudessa se tapahtuu pitkälti vastaanottavan yhteiskunnan rakenteiden ja käytäntöjen kautta (Jarvis & Kirmayer, 2023). Ulkomailla hankittua osaamista ja tutkintoja ei usein tunnusteta tai arvosteta, mikä pakottaa ihmiset kouluttautumaan uudelleen. Tämä lisää stressiä ja viivästyttää urakehitystä. Ulkomaisten tutkintojen ja työkokemuksen tunnustamisella voisi olla merkittävä vaikutus kotoutumiseen, työllistymiseen ja yksilön hyvinvointiin.
Osallistujien kokemukset ovat linjassa Jahodan (1982) latentin deprivaation teorian sekä Sagen (2018) menetyksen teorian kanssa. Haastatellut kuvasivat menettäneensä arjen rakenteen, merkityksellisen toiminnan, sosiaaliset kontaktit, autonomian, ihmisarvon ja statuksen – tekijät, jotka heikentävät hyvinvointia ja vaikeuttavat työelämään palaamista. Vaikka Suomen työttömyysetuudet tarjoavat taloudellista turvaa, ne eivät riitä korvaamaan näitä laajempia sosiaalisia ja psykologisia menetyksiä. Lisäksi etuuksia on viime vuosina leikattu merkittävästi, mikä on kasvattanut köyhyysriskissä olevan väestön osuutta noin 17 prosenttiin (Tilastokeskus, 06.03.2025).
Rakenteellinen eriarvoisuus, rajallinen pääsy palveluihin ja ulkomaisten tutkintojen tunnustamiseen liittyvät haasteet asettavat maahan muuttaneet erityisen haavoittuvaan asemaan. Kuten aiempi tutkimus osoittaa, sosiaalinen eriarvoisuus on vahvasti yhteydessä kohonneeseen mielenterveysongelmien riskiin (WHO, 2014). Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää poliittisia toimia, jotka ulottuvat pelkkää työllistämistä pidemmälle. Kulttuurisensitiiviset mielenterveyspalvelut, yhteisölähtöiset toimintamallit ja ryhmätoiminta työttömille maahan muuttaneille voivat auttaa torjumaan yksinäisyyttä, vahvistamaan sosiaalisia yhteyksiä ja tukemaan hyvinvointia (Jarvis & Kirmayer, 2023).
Työllisyyspalveluiden henkilöstöä tulisi kouluttaa seuraamaan asiakkaiden hyvinvointia, tarjoamaan ohjausta ja yhdistämään maahan muuttaneet tukiresursseihin, kuten järjestön tarjoamiin palveluihin. Työhönvalmennusta ja mielenterveyden tukea yhdistävät ohjelmat – kuten Saksan 3for1-interventiomalli, johon kuuluu lyhytterapiaa, työhönvalmennusta ja vertaistukea – voivat osoittautua vaikuttaviksi (Schlachter ym., 2024).
Tulevassa tutkimuksessa tulisi hyödyntää suurempia ja monimuotoisempia aineistoja sekä laadullisia ja määrällisiä menetelmiä, jotta työttömyyden, mielenterveyden ja rakenteellisten esteiden välistä vuorovaikutusta ymmärrettäisiin paremmin. Työttömille maahan muuttaneille suunnattujen tukipalveluiden vaikuttavuuden arviointi on keskeistä aidosti asiakkaiden tarpeisiin vastaavan ja näyttöön perustuvan politiikan kehittämisessä. On tärkeää muistaa, että jokaisen tilaston taustalla on ihminen, jonka identiteetti, itsetunto ja hyvinvointi ovat vaakalaudalla.
Lähteet
Ahmad, A. 2020. ’When the Name Matters: An Experimental Investigation of Ethnic Discrimination in the Finnish Labor Market’, Sociological Inquiry, 90(3), 468–496. Saatavilla: https://doi.org/10.1111/soin.12276 (Luettu: 14.7.2025).
Beck, V., Warren, T., and Lyonette, C. 2025. ’Is Any Job Better Than No Job? Utilising Jahoda’s Latent Deprivation Theory to Reconceptualise Underemployment’, Work, Employment and Society, 39(2), 404–425. Saatavilla: https://doi.org/10.1177/09500170241254794 (Luettu: 15.7.2025).
Castaneda, A. E., Çilenti, K., Rask, S., Lilja, E., Skogberg, N., Kuusio, H., Salama, E., Lahti, J., Elovainio, M., Suvisaari. J., Koskinen, S. and Kopponen, P. 2020. ’Migrants Are Underrepresented in Mental Health and Rehabilitation Services—Survey and Register-Based Findings of Russian, Somali, and Kurdish Origin Adults in Finland’, International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(17), 6223. Saatavilla: https://doi.org/10.3390/ijerph17176223 (Luettu: 14.7.2025).
Braun, V. and Clarke, V. 2022. Thematic analysis: A Practical Guide. SAGE Publications Ltd.
European Anti-poverty Network Finland. 2024. Poverty Watch 2024: Is poverty in Finland caused by structural factors or practices? Saatavilla: PovertyWatch2024.pdf (Luettu: 31.7.2025).
Eurostat. 2026. Unemployment rate by sex and age – monthly data. Saatavilla: https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/UNE_RT_M__custom_118016/bookmark/table?lang=en&bookmarkId=efcf7c9f-c4d7-4bc2-8c74-962ead60acfc (Luettu: 10.2.2026).
Ervasti, H. and Venetoklis, T. 2010. ’Unemployment and Subjective Well-being: An Empirical Test of Deprivation Theory, Incentive Paradigm and Financial Strain Approach’, Acta Sociologica, 53(2), 119–139. Saatavilla: https://doi.org/10.1177/0001699310365624 (Luettu: 22.7.2025).
Gross, Ch., Gurr, T., JungbauerGans, M. and Lang, S. 2020. ’Prejudices against the unemployed— empirical evidence from Germany’, Journal for Labour Market Research, 54(3). Saatavilla: https://doi.org/10.1186/s12651-020-00268-8 (Luettu: 11.7.2025).
Hackl, A. 2022. ’Good immigrants, permitted outsiders: conditional inclusion and citizenship in comparison’, Ethnic and Racial Studies, 45(6), 989–1010. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/01419870.2021.2011938 (Luettu: 11.7. 2025).
Jahoda, M. 1982. Employment and Unemployment: a social-psychological analysis. Cambridge University Press.
Jarvis, G. E. and Kirmayer, L. J. 2023. ’Global migration: Moral, political and mental health challenges’, Transcultural Psychiatry, 60(1), 5–12. Saatavilla: https://doi.org/10.1177/13634615231162282 (Luettu: 24.7.2025).
Junna, L., Moustgaard, H. and Martikainen, P. 2022. ’Current Unemployment, Unemployment History, and Mental Health: A Fixed-Effects Model Approach’, American Journal of Epidemiology, 191(8), 1459–1469. Saatavilla: https://doi.org/10.1093/aje/kwac077 (Luettu: 11.7.2025).
Jokimäki, H. and Arvonen, J. 4.11.2024. Ulkomaalaistaustaisten palkat pienempiä kuin suomalaistaustaisten – paitsi johtajilla ja erityisasiantuntijoilla. Tilastokeskus. Saatavilla: Ulkomaalaistaustaisten palkat pienempiä kuin suomalaistaustaisten – paitsi johtajilla ja erityisasiantuntijoilla | Tieto&trendit (Luettu: 10.7.2025).
Kim, T.J., von dem Knesebeck, O. 2016. ’Perceived job insecurity, unemployment and depressive symptoms: a systematic review and meta-analysis of prospective observational studies’, International Archives of Occupational and Environmental Health, 89, 561–573. Saatavilla: https://doi.org/10.1007/s00420-015-1107-1 (Luettu: 11.7.2025).
Khan, J., Maury, O. and Ndomo, Q. 30.06.2021. ’Why does Finland seek talent from abroad, but neglect highly skilled foreigners in the country?’, Anti-Racist Research Network. Saatavilla: Why does Finland seek talent from abroad, but neglect highly skilled foreigners in the country? – RASTER.FI (Luettu: 10.7.2025).
Koivunen, T., Ylöstalo, H. and Otonkorpi-Lehtoranta, K. 2015. ’Informal Practices of Inequality in Recruitment in Finland’, Nordic journal of working life studies, 5(3), 3–21. Saatavilla: https://doi.org/10.19154/njwls.v5i3.4804 (Luettu: 14.7.2025).
Koseoglu Ornek, O., Waibel, J., Wullinger, P. and Weinmann, T. 2022. ’Precarious employment and migrant workers’ mental health: a systematic review of quantitative and qualitative studies’, Scandinavian Journal of Work, Environment & Health, 48(5), 327–350. Saatavilla: https://doi.org/10.5271/sjweh.4019 (Luettu: 11.7.2025).
Liebkind, K., Larja, L., and Brylka, A. 2016. ’Ethnic and Gender Discrimination in Recruitment: Experimental Evidence from Finland’, Journal of Social and Political Psychology, 4(1), 403–426. Saatavilla: https://doi.org/10.5964/jspp.v4i1.433 (Luettu: 14.7.2025).
Maheen, H. and King, T. 2023. ’Employment-related mental health outcomes among Australian migrants: A 19-year longitudinal study’, Australian & New Zealand Journal of Psychiatry, 57(11), 1475–1485. Saatavilla: https://doi.org/10.1177/00048674231174809 (Luettu: 15.7.2025).
Myrskylä, P. 16.3.2024. Maahanmuuttajat paikkaavat Suomen työllisyysvajetta. Tilastokeskus. Saatavilla: Maahanmuuttajat paikkaavat Suomen työllisyysvajetta | Tieto&trendit (Luettu: 10.7.2025).
Paradies, Y. 2006. ’A systematic review of empirical research on self-reported racism and health’, International Journal of Epidemioly, 35(4), 888–901. Saatavilla: https://doi.org/10.1093/ije/dyl056 (Luettu: 14.7.2025).
Pascoe, E. A. and Smart Richman, L. 2009. ’Perceived discrimination and health: a meta-analytic review’, Psychological Bulletin, 135(4), 531–554. Saatavilla: https://doi.org/10.1037/a0016059 (Luettu: 14.7.2025).
Paul, K. I. and Moser, K. 2009. ’Unemployment impairs mental health: Meta-analyses’, Journal of Vocational Behaviour, 74(3), 264–282. Saatavilla: https://doi.org/10.1016/j.jvb.2009.01.001 (Luettu: 11.7.2025).
Robertsson, T., Kokko, S., Lilja, E. and Castañeda, A. E. 2023. ’Prevalence and risk factors of psychological distress among foreign-born population in Finland: A population-based survey comparing nine regions of origin’, Scandinavian Journal of Public Health, 51(3), 490–498. Saatavilla: 10.1177/14034948221144660 (Luettu: 14.7.2025).
Sage, D. 2018. ’Reversing the Negative Experience of Unemployment: A Mediating Role for Social Policies?’, Social Policy Administration. 52(5), 1043–1059. Saatavilla: https://doi.org/10.1111/spol.12333 (Luettu: 14.7.2025).
Schlachter, S., Adam, S.H., Baxendale, M., Gantner, M., Gralla, M., Junne, F., Martus, P., Mehler, M., Nischk, D., Pumptow, M., Erschens, R., Gündel, H., Rüsch, N. and von Wietersheim, J. 2024. ’Effectiveness of a three-component intervention supporting unemployed individuals with mental health issues in their job search and mental health recovery (3for1): study protocol of a non-randomized controlled study’, BMC Public Health, 24(3159). Saatavilla: https://doi.org/10.1186/s12889-024-20323-0 (Luettu: 15.7.2025).
Statista. May 2025. Unemployment rate in the European Union and Europe as of March 2025, by country. Saatavilla: EU unemployment rate by country 2025| Statista (Luettu: 10.7.2025).
Statistics Finland. 06.03.2025. People at risk of poverty or social exclusion numbered 930,000 in 2023. Saatavilla: People at risk of poverty or social exclusion numbered 930,000 in 2023 | Statistics Finland (Luettu: 31.7.2025).
Stenfors, T., Kajamaa, A. and Bennett, D. 2020. ’How to … assess the quality of qualitative research’, The clinical teacher, 17(6), 596–599. Saatavilla: https://doi.org/10.1111/tct.13242 (Luettu: 10.7.2025).
Talbert, R.D. and Ren, J. 2025. ’Race, Racism, and Mental Health’, in G. Ritzer (ed.). The Blackwell Encyclopedia of Sociology. John Wiley & Sons, 1-7. Saatavilla: https://doi.org/10.1002/9781405165518.wbeos1065.pub2 (Luettu: 14.7.2025).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 13.5.2025. Aktiivinen toimijuus – yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja osallisuutta edistävät palvelut. Saatavilla: Aktiivinen toimijuus – yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja osallisuutta edistävät palvelut – THL (Luettu: 14.7.2025).
Toubassi, D., Schenker, C., Roberts, M. and Forte, M. 2022. ’Professional identity formation: linking meaning to well-being’, Advances in Health Sciences Education, 28(1), 305–318. Saatavilla: https://doi.org/10.1007/s10459-022-10146-2 (Luettu: 14.7.2025).
Trading Economics. n.d. Finland Unemployment Rate. Saatavilla: Finland Unemployment Rate (Luettu: 10.7.2025).
Trede, F., Macklin, R. and Bridges, D. 2011. ’Professional identity development: a review of the higher education literature’, Studies in Higher Education, 37(3), 365–384. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/03075079.2010.521237 (Luettu: 14.7.2025).
Ulkomaalaislaki 301/2004. Saatavilla: Ulkomaalaislaki | 301/2004 | Lainsäädäntö | Finlex (Accessed 14.7.2025).
Williams, D. R. 2018. ’Stress and the Mental Health of Populations of Color: Advancing Our Understanding of Race-related Stressors’, Journal of Health and Social Behavior, 59(4), 466–485. Saatavilla: https://doi.org/10.1177/0022146518814251 (Luettu: 14.7.2025).
World Health Organization. 2014. Social determinants of mental health. Geneva, Switzerland: WHO.
Yang, Y., Niu, L., Amin, S. and Yasin, I. 2024. ’Unemployment and mental health: a global study of unemployment’s influence on diverse mental disorders’, Frontiers in Public Health,12. Saatavilla: https://doi.org/10.3389/fpubh.2024.1440403 (Luettu: 11.7.2025).