”Mitä Hyvinvointialueet edes ovat?” Alustava kartoitus järjestöyhteistyöstä alueilla

 Järjestöneuvottelukunnat 

 Hyvinvointialueiden ja kansalaisjärjestöjen välinen yhteistyö on eritasoista eri hyvinvointialueilla Suomessa (2).

Hyvin tyypillisesti hyvinvointialueille on perustettu erilaisia kansalaisjärjestöverkostoja ja kansalaisjärjestöjen neuvottelukuntia (järjestöneuvottelukunnat).  

Kansalaisjärjestöt on jaettu temaattisiin verkostoihin niiden profiilin perusteella, esimerkiksi päihde- ja mielenterveys, lapset ja perheet, nuoret, työllisyys, ikääntyneet, vammaiset, potilasjärjestöt, urheilu jne. verkostoihin.  

Hyvinvointialueilla, joissa on paljon ulkomaalaissyntyistä väestöä (esimerkiksi Vantaalla ja Keravalla), monikulttuurisilla järjestöillä on oma temaattinen verkostonsa. Muilla hyvinvointialueilla ne ovat yleensä osa ”monialaisten tai muiden teemojen” verkostoja (esim. Keski-Uusimaa).  

Kansalaisjärjestöjen edustajat voivat hakea ja tulla valituksi kansalaisjärjestöjen neuvottelukunnan jäseniksi. Jokaisella hyvinvointialueella on eri määrä jäseniä neuvottelukunnassa. Hyvinvointialueilla vaihtelee myös se, kuinka monta jäsentä teemaverkostoa kohden voidaan valita neuvottelukuntaan, ja kuinka kauan jäsenten toimikausi kestää.  

Neuvottelukunnan tavoitteena on lisätä paikallista demokratiaa ja osallistumista. Vaikka hyvinvointialueiden nimessä on sana ”hyvinvointi”, hyvinvoinnin edistäminen ei ole vain niiden vastuulla. Kansalaiset, asukkaat, kansalaisjärjestöt jne. ovat avainasemassa hyvinvoinnin ylläpitämisessä.   

Neuvottelukunta kokoontuu useita kertoja vuodessa joko kasvokkain tai verkossa. Päätarkoituksena on tuoda kohderyhmien ja kansalaisjärjestöjen näkökulma mukaan hyvinvointialueen tason päätöksentekoprosesseihin. 

Neuvottelukunnan tehtäviin(3) kuuluu mm. neuvoa sidosryhmiä ja viranomaisia kansalaisjärjestöihin liittyvissä asioissa, tukea kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä, valmistella parempia edellytyksiä kansalaisjärjestöjen toiminnalle, suunnitella kansalaisjärjestöjen toiminnan kehittämistä alueella havaittujen tarpeiden pohjalta, vahvistaa asiakkaiden osallistumista jne(4).   

Kansalaisjärjestön näkyväksi tekeminen  

 Luonnollisesti herää kysymys, miten viranomaiset tietävät kaikista alueellaan toimivista kansalaisjärjestöistä. Monilla kansalaisjärjestöillä on pitkä historia, ja kansalaiset tuntevat ne hyvin. Jotkut ovat pieniä, useimmiten vapaaehtoisuuteen perustuvia kansalaisjärjestöjä, joiden kaikki inhimillinen pääoma on sijoitettu suoraan työhön kohderyhmien kanssa. 

Erityisesti ulkomaalaisten perustamat monikulttuuriset järjestöt, kuten monet Monihelin jäsenistä, eivät pysty juurikaan seuraamaan kaikkia lainsäädännöllisiä tai rakenteellisia muutoksia Suomessa. Kielitaidon puute saattaa estää heitä ymmärtämästä näitä muutoksia ja osallistumasta niihin liittyviin prosesseihin. Tämä on erityisen tärkeää pitää mielessä, kun suunnitellaan yhteistyötä monikulttuuristen kansalaisjärjestöjen kanssa.  

Kansalaisjärjestöt voivat hakea hyvinvointialueiden myöntämää taloudellista tukea. Hyvinvointialueilla on tähän erilaiset määräajat, säännöt ja arviointikriteerit. Kansalaisjärjestöjen on noudatettava haussa sen hyvinvointialueen ohjeita, josta ne ovat kiinnostuneita.  

Osa hyvinvointialueista päätti antaa taloudellista tukea vain niille kansalaisjärjestöille, jotka ovat ammattimaisempia ja joilla on työntekijöitä. Tämä on hyvinvointialueen oikeutettu päätös, mutta toisaalta se vaarantaa yhteisölähtöiset aloitteet ja vaikeuttaa pienempien toimijoiden osallistumista.  

Riippumatta siitä, tehdäänkö virallista yhteistyötä neuvottelukunnan jäsenenä tai avustuksen saajana, myös muunlaiselle yhteistyölle on tilaa. Monilla hyvinvointialueilla järjestetään kansalaisjärjestöjen kanssa säännöllisesti joko pyöreän pöydän keskusteluja, kahvilailtoja, kansalaisjärjestöfoorumeita jne. On tärkeää seurata, mitä alueella tapahtuu, ja osallistua ajoittain näihin tilaisuuksiin verkostoitumaan ja levittämään tietoa kansalaisjärjestönne toiminnasta. 

Tiettyjen hyvinvointialueiden asiakkaiden olisi saatava tietoa mahdollisista palveluista ja toiminnoista, joita tarjoavat lisäksi myös pienemmät kansalaisjärjestöt. Monet hyvinvointialueet käyttivät www.lahella.fi -sivustolta kerättyjä tietoja(5). Suunnitelmissa on sisällyttää www.lahella.fi -sivuston tiedot hyvinvointialueiden verkkosivuille.  Asiakkaat löytäisivät tiedot helposti yhdestä paikasta, eikä heidän tarvitsemaansa tai kiinnostusta herättävää toimintaa tai palvelua tarvitsisi etsiä useilta eri alustoilta. Myös hyvinvointialueella työskentelevät ammattilaiset voivat suositella asiakkaille tiettyjä kansalaisjärjestöjä ja alueella tapahtuvia tapahtumia. 

Kun monikulttuurisilta kansalaisjärjestöiltä kysyttiin, tuntevatko tai käyttävätkö ne www.lahella.fi-sivustoa, vain 11,8 prosentilla järjestöistä on aktiivinen profiili sivustolla. 52,9 prosenttia ei tunne hakemistoa ja 35,3 prosenttia on kuullut siitä, mutta ei ymmärrä, miten profiilin luominen verkkosivulla voisi olla hyödyllistä.  

Kielimuuri saattaa olla jälleen ongelma. Verkkosivulla viestitään suomeksi ja ruotsiksi, ja kaikki kurssit/webinaarit/ohjeet verkkosivujen käytöstä ovat suomeksi.  

Hyvinvointialueiden näkökulmat 

 Kyselyyn vastasi yhteensä 21 henkilöä 16:lta eri hyvinvointialueelta. Tiedot puuttuvat seuraavilta alueilta: Lappi, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Kanta-Häme, Länsi-Uusimaa ja Ahvenanmaa.  

Kyselyistä 11 (52,4 %) oli täytetty ja 10 (47,6 %) oli epätäydellisiä, mutta niistä saatiin kuitenkin joitakin tietoja yhteistyöstä monikulttuuristen kansalaisjärjestöjen kanssa. 

14 hyvinvointialueella on jo tehty jonkinlaista yhteistyötä monikulttuuristen kansalaisjärjestöjen kanssa.  

”Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella näemme yhteistyön monikulttuuristen organisaatioiden kanssa tärkeänä asiakastarpeisiin vastaamiseksi.” 

Kyselylomakkeesta saatujen tietojen perusteella nykyinen yhteistyö voidaan jakaa useisiin osa-alueisiin: 

• Kumppanuuden rahoitustuet (6) (avustus) 

• tietojen ja tietämyksen vaihto 

• yhteisten tapahtumien järjestäminen 

• tiedotusmateriaalin kehittäminen eri kielillä (esim. lapsiperheille). 

• verkostoituminen 

• yhteiset avustushakemukset (monikulttuuriset kansalaisjärjestöt + hyvinvointialue)  

Kysyttäessä hyvinvointialueilta, havaitsivatko ne alueellaan tarvetta yhteistyöhön monikulttuuristen järjestöjen kanssa, kaksi hyvinvointialuetta vastasi myöntävästi (Keski-Uusimaa ja Päijät-Häme). Tämä on kehotus monikulttuurisille kansalaisjärjestöille aloittaa yhteistyö organisoidummin. 

Hyvinvointialueilta kysyttiin niiden kiinnostusta:  

(1) kehittää yhteistyötä monikulttuuristen kansalaisjärjestöjen kanssa maahanmuuttajien kotouttamisen alalla > kiinnostuneet hyvinvointialueet: Varsinais-Suomi, Keski-Uusimaa, Vantaa ja Kerava, Päijät-Häme, Satakunta, Pohjois-Pohjanmaa. 

(2) kehittää yhteistyötä monikulttuuristen kansalaisjärjestöjen kanssa maahanmuuttajien mielenterveyden alalla > kiinnostuneet hyvinvointialueet: Varsinais-Suomi, Keski-Uusimaa, Kainuu, Vantaa ja Kerava, Päijät-Häme, Keski-Suomi, Kymenlaakso, Satakunta, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa. 

(3) luoda yhdessä Monihelin kanssa kansalaisjärjestöjen ja hyvinvointialueiden välinen osallistava palvelujen kehittämismalli > kiinnostuneet hyvinvointialueet: Varsinais-Suomi, Keski-Uusimaa, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Satakunta. 

Tämä yleiskatsaus tarjoaa monikulttuurisille kansalaisjärjestöille mahdollisuuden lähestyä aktiivisesti hyvinvointialueita ja ideoida mahdollisia yhteistyötapoja.   

Monikulttuuristen järjestöjen näkökulmat 

Tilastojen perusteella ulkomaalaistaustainen väestö on keskittynyt Uudenmaan maakuntaan(7). Ei ole yllättävää, että suurin osa monikulttuurisista kansalaisjärjestöistä toimii myös Uudenmaan alueella, ja ne haluavat kehittää yhteistyötä saman alueen viranomaisten kanssa.  

Kartoitusjakson aikana saimme Monihelin verkostoon kuuluvilta järjestöiltä 17 vastausta, joista 13 oli täytettyjä (76,5 %) ja neljä puutteellisia (23,5 %). 

12 kansalaisjärjestöä toimii ulkomaalaisten kotouttamisen parissa Suomessa. Näistä 12 kansalaisjärjestöstä seitsemän tukee maahanmuuttajien mielenterveyttä.  

Lisäksi järjestöt tarjoavat:  

• liikuntaharrastusten järjestäminen 

• yhteisöllinen puutarhanhoito 

• kulttuuritapahtumat 

• vapaaehtoistyön tukeminen 

• eri syntyperää ja kulttuuritaustaa olevien ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja puolustaminen 

• ulkomaalaisten työllisyyden, yrittäjyyden ja ammattitaidon kehittämisen tukeminen 

• toimijuuden aktivointi elämän eri osa-alueilla 

• maahanmuuttajien eri ikä- ja sukupuoliryhmien (lapset, nuoret, naiset) tukeminen 

• monikulttuurisuuden tukeminen. 

Hieman alle 30 prosentilla vastaajista on jo jonkinlaista yhteistyötä Helsingin, Itä-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueiden kanssa. Ainoastaan yhdellä järjestöllä on aktiivista jatkuvaa yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa, muutama muu on tehnyt yhteistyötä aiemmin, tai heillä on aktiivinen profiili www.lahella.fi -sivustolla.  

Yhtä lukuun ottamatta kaikki kansalaisjärjestöt olivat kiinnostuneita kehittämään tiiviimpää yhteistyötä hyvinvointialueen tai -alueiden kanssa seuraavilla aloilla: 

Eniten monikulttuuriset kansalaisjärjestöt haluavat yhteistyötä Uudenmaan alueen hyvinvointialueiden kanssa (Helsinki, Vantaa ja Kerava, Länsi-Uusimaa, Itä-Uusimaa, Keski-Uusimaa), seuraavaksi eniten Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan kanssa.  

Päätelmät 

Kerättyjä tietoja tulkittaessa voidaan havaita myönteisiä asioita, kuten (1) hyvinvointialueiden ammattilaisten ja monikulttuuristen kansalaisjärjestöjen edustajien osoittama suuri kiinnostus yhteistyöhön, (2) kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet osallistua päätöksentekoprosesseihin, (3) taloudellinen tuki kansalaisjärjestöille ja (4) molempien tahojen aito kiinnostus kohderyhmien tarpeiden täyttämiseen.   

Hyvinvointialueita koskevan lainsäädännön8 ja uuden kotoutumista edistävän lain9 (KOTO24) perusteella hyvinvointialueiden, kuntien ja kansalaisjärjestöjen välinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää maahanmuuttajien kotouttamisessa.  Kansalaisjärjestöjen tarjoamat toimet ja palvelut täydentävät luonnollisesti julkisia palveluja ja tarjoavat maahanmuuttajille lisäksi mahdollisuuden kotoutua omalla tai osaamallaan kielellä. Suomen kielen oppiminen on prosessi, joka voi aiheuttaa maahanmuuttajille ylimääräistä stressiä, jos oppiminen ei etene odotetulla tavalla.  

Olisi kiinnitettävä huomiota siihen, mitä yhteistyö merkitsee hyvinvointialueille ja kansalaisjärjestöille. Hyvinvointialueet mainitsivat lähinnä kansalaisjärjestöjen käytettävissä olevat kumppanuussopimukset (avustukset) ja tiedonvaihdon, mutta eivät juuri lainkaan palvelujen yhteiskehittämistä.  

Kun puhumme yhteistyöstä, meidän on pidettävä mielessä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden välinen ero. Hyvin tyypillisesti viranomaiset olettavat, että kun jokin asia on teoriassa kaikkien saatavilla, kaikki voivat osallistua siihen. Monet monikulttuuriset kansalaisjärjestöt, pienet vapaaehtoispohjaiset järjestöt tai ulkomaalaistaustaisten johtamat järjestöt tarvitsevat ylimääräistä apua voidakseen osallistua.  

Jo Monihelin lyhyessä kartoituksessa oli selvää, että tietoa tärkeistä muutoksista oli jaettava toistuvasti eri kielillä.  

”Minua hämmentää termi ”hyvinvointialue”. Onko sillä jotain tekemistä kunnan kanssa? Ja mikä on hyvinvointialue? En ole kuullut termiä aiemmin.”  

Tämä yhden vastaajan lainaus osoittaa, että maahanmuuttajat hyötyisivät paremmin kohdennetusta viestinnästä. Jos joku ei ole koskaan kuullut hyvinvointialueista, miten hän voi ajatella yhteistyötä niiden kanssa?  

Hyvinvointialueiden ja monikulttuuristen kansalaisjärjestöjen välisen yhteistyön kehittäminen on näin ollen välttämätöntä: 

• pitää viestintäkanavat auki sekä selkeällä suomen kielellä ja lisäksi myös englanniksi 

• jos hyvinvointialue haluaa saada monipuolisemman edustuksen esimerkiksi kansalaisjärjestöjen neuvottelukuntaan, ei riitä, että verkkosivulla julkaistaan avoin kutsu suomeksi. Tarvitaan lisätoimia. Henkilökohtainen kutsu voidaan lähettää tietyille kansalaisjärjestöille. Kannustetaan ulkomaalaisia toteamalla, että he ovat tervetulleita puhumaan selkosuomella tai englanniksi, jos se tuntuu mukavammalta 

• harkita uudelleen, onko kumppanuusavustushakemus kirjoitettava suomeksi (ruotsiksi). Olisiko mahdollista lisätä englannin kieli viralliseksi hakemuskieleksi? 

• monikulttuuristen kansalaisjärjestöjen tulisi seurata aktiivisesti tietoa alueen kansalaisjärjestöverkostoista ja osallistua aktiivisesti tapahtumiin, kuten verkostoitumiseen, kansalaisjärjestöjen toiminnan esittelyyn, erilaisiin kahvilapöytiin jne. 

• kun neuvottelukunta kokoontuu ja on tarve keskustella tietyistä asioista, varmistetaan, että kaikki ymmärtävät ja voivat ilmaista mielipiteensä. Etukäteen voidaan lähettää materiaalia, jonka avulla ei-suomenkieliset voivat tutustua tekstiin ja valmistella lausuntojaan 

• kansalaisjärjestöjen tulisi pitää mielessä STEA-varojen tulevat leikkaukset ja oltava joustavampia palveluja tarjotessaan. Monissa kunnissa, jotka eivät ole kovin kaukana pääkaupunkiseudulta, ei toimi monikulttuurisia kansalaisjärjestöjä, vaikka kohderyhmä(t) on läsnä. Palveluiden ja toimintojen tarjoaminen avoimesti voi olla keino turvata rahoituksen saanti tulevaisuudessa. Siellä, missä asiakkaat ovat, tarvitaan joustavuutta, sopeutumiskykyä ja läsnäoloa enemmän kuin koskaan. 

• Kansalaisjärjestöjen olisi ymmärrettävä paremmin roolinsa maahanmuuttajien kotouttamisessa.  Jotkin pienistä vapaaehtoispohjaisista kansalaisjärjestöistä, jotka tarjoavat esimerkiksi urheilu- tai kulttuuritoimintaa, eivät välttämättä ymmärrä omaa rooliaan kotouttamisessa, ja niillä saattaa olla vaikeuksia ”kääntää” omaa toimintaansa kotouttamisen kielelle. 

Monihelin tehtävät “Aktiivinen toimijuus – yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja osallisuutta edistävät palvelut”-hankkeessa liittyvät hyvinvointialueiden ja monikulttuuristen kansalaisjärjestöjen välisen yhteistyön kehittämiseen. Vuosina 2024–2026 Moniheli jakaa tietoa hyvinvointialueista, yhteistyömahdollisuuksista ja tukee hyvinvointialueiden ja monikulttuuristen kansalaisjärjestöjen verkostoitumista.  

Moniheli osallistuu aktiivisesti neuvottelukuntiin, jotta muiden järjestöjen olisi helpompi seurata esimerkkiä. Moniheli myös tukee hyvinvointialueita mm. monikulttuurisen viestinnän osalta. Lisäksi Moniheli tukee hyvinvointialueiden ja monikulttuuristen kansalaisjärjestöjen välisen vuorovaikutuksen tiivistämistä edistämällä tapahtumia, verkostoitumista ja muita mahdollisuuksia keskinäiseen yhteistyöhön. 

Liitteet