Tutkimukset osoittavat, että parhaat integraatiomallit eri maissa perustuvat viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöhön. (Esim. Grubb & Vitus, 2022; Humer & Agatiello, 2019; Pursch et al., 2020; Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, 2020). Suomen lainsäädännön (Laki kotoutumisen edistämisestä 681/2023) mukaan kunnat ja hyvinvointialueet vastaavat maahanmuuttajien kotoutumisesta ja sen tukemisesta. Lain 12 § edellyttää, että kotoutumista edistäviä toimia ja palveluja järjestetään yhteistyössä eri toimijoiden, kuten järjestöjen, yhdistysten ja yhteisöjen kanssa.
Vaikka lainsäädäntö tunnistaa yhteistyön merkityksen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa, käytännön toteutus ei aina ole yhtä vahvaa.
Syksyllä 2024 lähetin osana Euroopan sosiaalirahaston tukemaa Aktiivinen toimijuus – yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja osallisuutta edistävät palvelut -hanketta lyhyen kyselyn hyvinvointialueiden kotouttamispalveluille. Tavoitteena oli selvittää, tekevätkö hyvinvointialueet yhteistyötä järjestöjen kanssa maahanmuuttajatyössä ja miten tämä yhteistyö on suunniteltu.
Hyvinvointialueiden työntekijät tekevät asiakkaille palvelutarpeen kartoituksen, ja halusin tietää, suunnittelevatko he määrätietoisesti yhteistyötä järjestöjen kanssa, ja onko tarvekartoituslomakkeessa tilaa tällaisen työn suunnittelulle.
Kyselyn tulokset
Kyselyyn vastasi 22,73 % hyvinvointialueista, mikä tekee yleisten johtopäätösten tekemisestä haastavaa. Tulokset kuitenkin paljastavat trendejä, joita tarkennetaan hankkeen myöhemmässä vaiheessa henkilöhaastatteluilla.
- 40 % vastanneista ilmoitti, että heidän tarvearviointilomakkeissaan ei ole tilaa järjestöyhteistyölle.
- 40 % ei suunnittele yhteistyötä järjestöjen kanssa lainkaan (tai yhteistyö on rajoittunut vain alueen yhteen suurempaan kaupunkiin).
- 60 % tarkistaa, osallistuvatko maahanmuuttajat järjestötoimintaan, tai suunnittelee yhteistyötä järjestöjen kanssa asiakkaiden tarpeiden ja vapaa-ajan aktiviteettien perusteella.
- Vain 20 % ottaa yhteyttä järjestöihin ja kuulee niitä tehdessään ohjauspäätöksiä.
Yhteistyön puutteet ja niiden vaikutukset
Tulokset viittaavat siihen, että konkreettinen yhteistyö hyvinvointialueiden ja järjestöjen välillä on vähäistä. Yhteistyö ei saisi rajoittua pelkkään ohjaukseen järjestöjen palveluihin, vaan sen tulisi sisältää tuen suunnittelua yhdessä asiakkaiden ja kaikkien toimijoiden kanssa.
Jos kunnat, hyvinvointialueet ja järjestöt toimivat erillään, ilman yhteistä keskustelua ja suunnittelua yksittäisten asiakkaiden kanssa, ei voida puhua todellisesta yhteistyöstä. Sen sijaan on käynnissä kolme erillistä kotouttamisprosessia, joiden väliin asiakkaat voivat eksyä.
Suositukset yhteistyön kehittämiseksi
Yhteistyökumppanimme, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), on kehittänyt Sosmetaa eli kansallista sosiaalihuollon asiakkaiden asiakirjarakennetta, joka sisältää palvelutarpeen arvioinnin työikäisille. Tähän arviointiin kuuluu myös maahanmuuttajien tarpeiden kartoitus. Valitettavasti asiakirjan nykyversiossa ei kuitenkaan ole kohtaa, jossa järjestöyhteistyötä voitaisiin suunnitella. Suosittelen, että THL lisää tällaisen kohdan arviointirakenteeseen.
Jos ohjeistuksia järjestöyhteistyön sisällyttämiseksi ei anneta, järjestöjen rooli maahanmuuttajien kotoutumisessa voi jäädä huomaamatta – asiakkaiden vahingoksi.
Kotoutuminen on niin laaja prosessi, ettei meillä ole varaa jättää huomiotta ketään tämän alan toimijoista. On tärkeää oppia hyvistä esimerkeistä ja kansainvälisistä suosituksista. Yhteistyö julkisten toimijoiden ja järjestöjen välillä on ratkaisevaa paitsi asiakastyössä, myös kotoutumispolitiikan ja -palvelujen kehittämisessä. Suomessa meillä on työtä tehtävänä molemmilla osa-alueilla.
Monihelin raportti on saatavilla englanniksi ja suomeksi: Kotoutumispalveluiden tarvearviointi hyvinvointialueilla
Lähteet:
European Economic and Social Committee. (2020). The role of civil society organisations in ensuring the integration of migrants and refugees (project summary report). Available: qe-01-20-525-en-n.pdf, [viitattu 22.10.2024].
Grubb, A. & Vitus, K. (2022). Civic Integration through Commissioned Communities: On the Cross Sector Co-Production of Conditioned and Clientised Participation. Nordic Journal of Migration Research, 12(3), pp. 326–345. DOI: https://doi.org/10.33134/njmr.42
Humer, L. & Agatiello, G. (2019). Fostering cooperation between local authorities and civil society actors in the integration and social inclusion of migrants and refugees: Challenges and Opportunities. Eurodiaconia. Available: Fostering cooperation between local authorities and civil society actors in the integration and social inclusion of migrants and refugees | European Website on Integration, [viitattu 22.10.2024].
Laki kotoutumisen edistämisestä 681/2023. Laki kotoutumisen edistämisestä 681/2023 – Säädökset alkuperäisinä – FINLEX ®, [viitattu 30.12.2024].
Pursch, B., Tate, A., Legido-Quigley, H., & Howard, N. (2020). Health for all? A qualitative study of NGO support to migrants affected by structural violence in northern France. Social Science & Medicine (1982), 248, 112838–112839. https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2020.112838