Yhteistyömessut kokosivat yhteen kotouttamisen eri toimijoita niin suurista kansalaisjärjestöistä, ruohonjuuritason vapaaehtoisyhdistyksistä kuin julkiselta sektoriltakin. Keskustelun aiheena olivat monet ajankohtaiset teemat, jotka tällä hetkellä muokkaavat yhteisöjämme ja kotoutumistoimintaa.
Keskusteluiden yhteenvedot teemoittain:
Työllisyys ja työelämä
“Meidän halutaan kotoutuvan, mutta oikeasti vain unohdamme oman taustamme.”
Keskustelussa tuotiin esiin ymmärryksen ja avoimuuden merkitys tasa-arvokysymysten käsittelyssä, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien, kuten maahanmuuttajien, kohdalla. Avoimen vuoropuhelun ja helposti lähestyttävien kanavien luominen raportointia ja avun hakemista varten on elintärkeää turvallisen ja tasa-arvoisen työympäristön varmistamiseksi. Useiden työnantajien rekrytointi- ja henkilöstöhallinnon puutteet osoittavat, että kohdennetulle koulutukselle ja tuelle on tarvetta, jotta työnantajilla on paremmat edellytykset tukea monimuotoista työvoimaa.
On sanomattakin selvää, että työllistyminen ei aina ole merkki kotoutumisesta.
Lisäksi keskustelussa korostui, että ulkomaalaisten työntekijöiden oikeuksien puolustaminen on ratkaisevan tärkeää oikeudenmukaisen kohtelun ja suojelun varmistamisessa työpaikoilla. Oikeuksien puolustamisessa esimerkiksi ammattijärjestöjen selkeällä ja selkokielisellä tiedonvälityksellä on tärkeä rooli. Kattavien muistilistojen tarjoaminen rekrytointien tueksi vieraskielisten palkkaamisessa on esimerkki siitä, miten ymmärrystä ennakoivista ja osallistavista työtavoista voidaan edistää työpaikoilla.
Vertaistuki
Keskustelussa osallistujat hahmottelivat vertaistukiryhmien merkitystä maahanmuuttajille. Ryhmien suljettua ja turvallista luonnetta korostettiin ymmärryksen ja turvallisuuden edistämisessä. Vertaistukiryhmät ovat maahanmuuttajille tärkeitä yhteisöjä, joissa jaetaan kokemuksia, luodaan yhteyksiä muihin ja käsitellään erilaisia, yhdessä koettuja haasteita.
Vertaistukiryhmät siis tarjoavat yksilöille foorumin, jossa he voivat löytää äänensä, vähentää eristyneisyyden tunnetta sekä ylläpitää toivoa ja optimismia. Lisäksi vertaistukiryhmät ehkäisevät leimautumista ja syrjintää, välittävät uusia taitoja ja toimintatapoja sekä vahvistavat yksilöiden kokemuksia. Keskustelijat korostivat luottamusta toimivien vertaisryhmien rakentamisessa ja ylläpidossa.
Nuoret ja koulutus
Miten edistämme koulujen ja vieraskielisten huoltajien välistä yhteistyötä? Esimerkiksi yhdistysten järjestämät työpajat ja hankkeet, eräänlaiset ”kulttuurisillat”, nähtiin osana ratkaisua tähän kysymykseen. Tällaisessa toiminnassa tulisi tavoittaa ja osallistaa niin vanhemmat, koulujen henkilökunta kuin laajemminkin kuntapalveluiden henkilöstö. Erityisen tärkeää on lisätä vuoropuhelua ja keskinäistä ymmärrystä.
Lisäksi olisi toivottavaa, että maahanmuuttajavanhempien näkökulmat tulisivat esiin myös koulutusaloitteiden kautta. Tällaisten hankkeiden rahoitus ja toteuttaminen edistäisi maahanmuuttajaperheiden tukirakenteita. Pohjimmiltaan tavoite on edistää kotien ja koulujen viestintää ja tapaamisia, jotta ymmärrys oppilaiden koulutuksellisesta kehityksestä ja tarpeista paranisi.
Kielimuurit todettiin suureksi haasteeksi. Kuten eräs keskustelija totesi, ”kieli on suuri este Suomeen muuttaneille maahanmuuttajataustaisille vanhemmille siinä mielessä, että he ymmärtäisivät suomalaista koulujärjestelmää.” Kielikoulutukset ja tulkkien käyttö ovat ratkaisuja, joilla varmistetaan, että koulun ja huoltajien välinen viestintä on toimivaa.
Maahanmuuttajavanhempien ja suomalaisen koulutusjärjestelmän välistä kuilua tulisi kuroa umpeen monilla eri toimenpiteellä. Erityisesti kulttuurilliseen ymmärrykseen, kielelliseen osallisuuteen, kannustavuuteen ja ennakoivaan toimintaan tulisi kiinnittää huomiota ”siltojen rakentamisessa”. Nykyisiä rakenteita voi hyödyntää, mutta myös uusille toimintatavoille ja yhteydenpidon kanaville on tarve.
Osallisuus
Kaksikielisyyttä ja selkokielen käyttöä korostettiin keinoina osallisuuden edistämisessä. Lisäksi keskustelijat korostivat, että kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset johtavat verkkokokouksia parempaan vuorovaikutukseen. Kasvokkain kohtaaminen vähentää väärinymmärrysten riskiä, madaltaa keskustelun kynnystä ja ”syventää” keskustelijoiden yhteyttä.
Myös turvallisen tilan ohjeita ja tehokasta moderointia suositeltiin keskusteluissa. On tärkeää häivyttää dominoimisen, halventamisen ja ”jyräämisen” pelkoja, jotta jokainen voisi huolettomasti osallistua ja antaa oman panoksensa, riippumatta tapahtumien muodosta.
Keskustelijat tunnistivat myös osallisuuden kasvua. Esimerkiksi järjestökentässä on kehittynyt uusia lähestymistapoja maahanmuuttajien osallistamisessa. Lisäksi järjestöt näkevät maahanmuuttajat yhä useammin potentiaalisina työntekijöinä ja luottamushenkilöinä, mikä edistää integroitumista myös kansalaisyhteiskuntaan. Edistymisestä huolimatta käytännön avulle on kuitenkin edelleen tarve.
Kielet ja monikielisyys
Suomi ei usein ole kotikieli niissäkään vieraskielisissä perheissä, joissa toinen puoliso puhuu suomea äidinkielenään. Keskusteluissa todettiin, että usein suomen kielen kurssit eivät ole riittävän intensiivisiä, jolloin esimerkiksi murteiden ymmärtäminen jää puutteelliseksi ja väärinkäsitysten riski kasvaa. Tämä vaikeuttaa kotoutumista ja heikentää oppimistuloksia. Koulujen syrjäytymisongelmat voivat syventyä niillä, joiden äidinkieli ei ole Suomen virallinen kieli, koska myös side koulujen henkilökuntaan on kielimuurin takia heikompi.
Tasapainoisen lähestymistavan tavoittelu, jossa kunnioitetaan sekä suomen kielen että yksilön äidinkielen merkitystä, koettiin tärkeäksi. Keskustelijat korostivat esimerkiksi kielitaitovaatimusten muutoksia, kielellisen monimuotoisuuden arvostamista sekä kielitaidon käyttämiseen kannustamista tosielämän tilanteissa. Erään keskustelijan lausahdus, ”joustava monikielisyys on meidän tulevaisuus”, kiteyttää hyvin mukautuvan ja osallistavan kielipolitiikan välttämättömyyden.
Julkiset palvelut
Maahanmuuttajien haasteet julkisiin palveluihin pääsyssä ja niiden käytössä ovat suuria. Kielimuuri nähtiin yleiseksi ja suureksi esteeksi, mutta myös palveluja koskevan tiedon tehokkaampi levittäminen katsottiin tärkeäksi. Julkisten palveluiden näkyvyyttä ja houkuttelevuutta tulisi tehostaa esimerkiksi verkkoalustoilla ja sosiaalisessa mediassa maahanmuuttajien tavoittamiseksi. Lisäksi eri asiakasryhmillä nähtiin erilaisia tarpeita, joiden huomiointi olisi tärkeää.
Työntekijöiden monimuotoisuudella on merkitystä. Jos julkisten palveluiden asiakasrajapinnassa on monipuolisista kulttuuritaustoista tulevia henkilöitä, maahanmuuttajat voivat kokea olonsa tervetulleeksi, turvalliseksi ja ymmärretyksi. Esimerkiksi omalla kielellä saatu palvelu ja oman kulttuurin erityispiirteiden hahmottaminen palvelutilanteissa madaltaa kynnystä palveluiden käyttöön.
”Jos näissä palveluissa työskentelee ihmisiä eri maista, se voi luoda turvallisemman ja viihtyisämmän paikan muille näitä palveluja käyttäville maahanmuuttajille.”
Keskusteluissa myös todettiin, että osallistavuutta ja syrjäytyneiden ryhmien kuulemista tulisi edistää julkisissa palveluissa. Avoin vuoropuhelu ja järjestöjen ennakoiva sitouttaminen tukevat tätä julkisten palveluiden kehittämistavoitetta.
Antirasismi
”Syrjinnän vastaiset käytännöt: pakollinen verkkokoulutus häirinnästä ja syrjinnästä uusille työntekijöille.”
Keskustelussa ehdotettiin useita toimenpiteitä syrjinnän torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi, erityisesti työpaikoilla. Yksi mahdollinen ratkaisu on anonyymien rekrytointien laajempi käyttöönotto. Niiden avulla minimoidaan osin tiedostamattomiakin ennakkoluuloja rekrytointiprosesseissa. Poistamalla tunnistettavat tiedot, kuten nimen, sukupuolen tai etnisen alkuperän, työnantajat voivat keskittyä pelkästään hakijan pätevyyteen, mikä edistää tasapuolista valintaprosessia.
Lisäksi selkeiden raportointikanavien luominen häirintä- ja syrjintätapauksia varten voi auttaa luomaan turvallista ja kannustavaa työympäristöä. Matalan kynnyksen raportointijärjestelmät antavat työntekijöille mahdollisuuden kertoa epäkohdista ilman pelkoa kostotoimista, mikä edistää vastuullista ja avointa organisaatiokulttuuria.
Myös kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus ja sitoutuminen rasisminvastaiseen työhön tuotiin esiin. Esimerkiksi järjestöjä ja aktiivisia kansalaisia tulisi kannustaa mukaan aloitteisiin ja kampanjoihin, jotka parantavat väestösuhteita ja vahvistavat kansalaisyhteiskuntaa. Erityisen tärkeää olisi kohdentaa toimenpiteitä yhteiskunnan rakenteellisiin epäkohtiin. Yhteistyön merkitys korostuu myös kansalaisyhteiskunnan toiminnan vahvistamisessa.
Yritysyhteistyö
Keskusteluissa nousi esiin, että suoran taloudellisen tuen lisäksi yritykset voivat tarjota järjestöille rahanarvoisia palveluita. Konsultoivalle asiantuntemukselle tunnistettiin tarve esimerkiksi web-kehityksessä, graafisessa suunnittelussa ja markkinoinnissa. Lisäksi suuret vuokranantajat voivat tarjota kansalaisjärjestöille tiloja ja lyhytaikaisia vuokra-asuntoja, mikä myös osaltaan helpottaisi järjestöjen toimintaa.
”Julkisen sektorin tarjouskilpailuihin voitaisiin osallistua yritysten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöprojekteilla, joissa tarjottaisiin palveluja, kuten koulutusta ja sosiaalityötä/materiaalia.”
Keskustelussa kuitenkin todettiin, että tällaiset yhteistyösuhteet edellyttävät ohjausta ja selkeitä toimintasuunnitelmia. Järjestöjen tulisi myös yrityskumppanuuksien luomisessa ymmärtää yritysten strategisia näkökulmia entistä paremmin. Kumppanuuksista saatava hyöty on suurinta silloin, kun eri osapuolet tuntevat toistensa tarpeet ja näkökulmat ovat yhteneväisiä ja huomioituja.
Teemakeskustelujen avulla osallistujat pääsivät paitsi vaihtamaan mielipiteitään ja kokemuksiaan, myös kohtaamaan toisensa pienemmissä ryhmissä. Keskusteluiden tuloksena kartoitettiin nykytilaa ja haasteita, mutta myös tunnistettiin mahdollisuuksia ja kehityskohteita. Mielekkäät kohtaamiset eri sektoreiden välillä mahdollistivat tutustumisen ja verkostoitumisen, mikä koettiin arvokkaaksi. Verkostojen luominen on olennaista niin osallistujien ammatilliselle kehitykselle kuin organisaatioiden toiminnalliselle kehittämiselle.
