OmaPolku-vertaisohjaajat Hope ja Samah ymmärtävät, kuinka tärkeitä ryhmäsessiot ovat vanhemmille ja suosittelevat useampia maahanmuuttajavanhempia osallistumaan. Alakouluikäisten lasten vanhempien pitäisi osallistua, koska mitä aikaisemmin vanhemmat voivat tukea lastaan, sitä varmempaa on, että lapset ovat tasavertaisia koulussa. Hyvät päätökset aikaisessa vaiheessa kannattavat pitkään, Hope sanoo.

OmaPolku-hankkeella on yhdeksän vertaisohjaajaa, jotka keräävät yhteen ryhmän samaa kieltä puhuvia vanhempia. Sitten vertaisohjaaja selittää suomalaisen koulujärjestelmän erikoisuuksista ja puhuu omista kokemuksistaan. Myös opinto-ohjaajat, opettajat ja koulun muu henkilökunta voivat osallistua. On mahdollisuus kysyä kysymyksiä ja keskustella yhdessä. Tavoite on, että vanhemmilla on tarpeeksi tietoa koulujärjestelmästä, jossa heidän lapsensa ovat, ja että heillä on työkalut tukea lastaan, kun hän valitsee koulutuspolkuaan peruskoulun jälkeen.

Hope ja Samah molemmat painottavat, että kielen tuntemus ja kulttuurin ymmärtäminen tekevät OmaPolku-vertaisryhmistä erittäin erityisiä.

Samah, Monihelin jäsenjärjestöstä Mirsalista, kertoo, että hän on ollut yliopistossa sekä Palestiinassa että Suomessa, joten on hyödyllistä, että hän osaa selittää eroavaisuudet ja samankaltaisuudet. Hän on kiitollinen Suomen loistavalle koulutusjärjestelmälle, mutta myös painottaa aina vanhemmille, että heidän pitää olla aktiivisia ja yhteydessä kouluun tukeakseen lastaan.

Toisaalta, Hopella, Monihelin jäsenjärjestöstä AFAES ry:stä, on lapsia, jotka ovat lähes samanikäisiä kuten vanhemmilla tässä hankkeessa ja hanke on erittäin läheinen hänelle. Hän voi puhua omasta kokemuksestaan lapsiensa tukemisesta. Hän sanoo, että OmaPolku-vertaisryhmät olisivat olleet tarpeellisia hänellekin, mutta hänen täytyi löytää kaikki informaatio itse. Hän on varma, että toiminta tukee myös vanhempien kotoutumista.

Molemmat sanovat, että vaikka sessiot kestävät vain kaksi tuntia ja on paljon aiheita käsiteltävänä, ne ovat paljon saavutettavampia vanhemmille omilla kielillään. Koska heillä on myös kokemusta tuutoroinnista, he tietävät mitä painottaa, ja mitkä tavallisimmat väärinkäsitykset ovat.

Kiitos heidän oman kokemuksensa Suomeen muuttamisesta, Samah ja Hope molemmat tietävät joitakin suomalaisen koulutusjärjestelmän tuntomerkkejä, joita heidän pitää korostaa. Esimerkiksi, suomalaiset lapset saavat vapaasti valita omat koulutuspolkunsa ja vanhemmat eivät sanele niitä.

Hyvät keskustelut ovat aina palkitsevia, vertaisohjaajat sanovat. Vanhemmilla on omat taustansa. Aina ei ole tarpeeksi aikaa syvällisille keskusteluille, mutta vertaisohjaajillekin on mukavaa tavata ihmisiä samoista taustoista.

Vertaisoppiminen ja kokemuksien vaihtaminen ovat tärkeitä vanhemmille. Hope sanoo, että joskus vanhemmat ovat parempia vastaamaan toistensa kysymyksiin. Vanhemmat saavat todella paljon hyödyllistä informaatiota ja sessiot auttavat heitä niin paljon, että heidän innostuksensa on inspiroivaa OmaPolku-ohjaajille.

Samah ja Hope toivovat rohkaisevansa vanhempia näihin tapaamisiin saadakseen työkaluja lastensa opiskelun tukemiseen Suomessa nuoresta iästä lähtien.