Sunnuntaina 10.10 vietetään Maailman mielenterveyspäivää. Tämän kansainvälisen päivän tavoitteena on tiedottaa ja kouluttaa ihmisiä mielenterveyteen liittyvistä asioista. Maailman terveysjärjestö WHO:n tämänvuotinen kampanjateema on mielenterveydenhoidon mahdollistaminen kaikille ihmisille. Haluamme Monihelillä osallistua kampanjaan tuomalla esille maahan muuttaneiden mielen hyvinvointiin ja mielenterveyspalveluiden saavutettavuuteen liittyviä haasteita.
Maahan muuttaneiden psyykkisestä hyvinvoinnista on hyvin hankalaa luoda yhtenäistä kuvaa verrattuna valtaväestöön. Maahan muuttaneet ovat hyvin moninainen joukko ihmisiä, jotka tulevat maahan hyvin erilaisista syistä ja lähtökohdista (1). Olisi harhaanjohtavaa puhua heistä vain yhtenä ryhmänä. Psyykkinen hyvinvointi on myös syvästi kulttuurisidonnainen käsite, johon kuuluu muun muassa näkemykset mielen ja kehon suhteesta ja ihmisen ja henkimaailman välisestä vuorovaikutuksesta (2; 3). Näiden lisäksi psyykkisen hyvinvoinnin ongelmien diagnosoinnilla ja hoidolla monikulttuurillisessa ja monikielisessä ympäristössä on omat haasteensa. Näihin kuuluu kulttuurilliset ja kielelliset muurit ja hoitohenkilökunnan vaihtelevat valmiudet kohdata eri taustoista tulevia ihmisiä. Hoidon tarpeiden tunnistaminen ja hoidon saavutettavuus ovat kuitenkin keskeisiä tekijöitä yhdenvertaisen terveydenhoidon varmistamisessa kaikille (4).
Millä tavalla maahan muuttaneiden mielenterveyspalvelujen käyttö eroaa koko Suomen väestöstä? Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) tuoreen tutkimuksen mukaan maahan muuttaneet käyttävät mielenterveys- ja kuntoutuspalveluita vähemmän kuin valtaväestö, vaikka joillakin maahan muuttaneilla ryhmillä on enemmän masennus- ja ahdistusoireita verrattuna muuhun väestöön. Kyseisessä tutkimuksessa koko Suomen väestössä masennus- tai ahdistusoireita kärsivistä 43 prosenttia oli ollut neljän vuoden sisällä hoidettavana psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Vastaavat luvut olivat kurditaustaisten henkilöiden keskuudessa 23 prosenttia, somalialaistaustaisten 12 prosenttia ja venäläistaustaisten 11 prosenttia. THL:n tiedotteessa tutkimuspäällikkö Anu Castanedan kertoo, että tutkimukseen osallistuneet maahan muuttaneet henkilöt olivat asuneet tutkimushetkellä Suomessa keskimäärin jo 10 vuotta. Maahan muuttaneiden vähäisempi mielenterveyspalvelujen käyttö ei siis ole vain kotoutumisvaiheen ongelma.
Maahan muuttaneiden palvelujen vähäisemmälle käytölle on ehdotettu erilaisia selityksiä. Vaikka joissakin yhteisöissä palvelujen vähäisempi käyttö voi selittyä vähäisemmällä tarpeella, toisissa ryhmissä, kuten pakolaisten keskuudessa, tarve voi olla moninkertainen palvelujen vähäisestä käytöstä huolimatta (5). Muita ehdotettuja syitä ovat vähäinen tieto siitä, mitä mielenterveysongelmat ovat, mitä hoitomuotoja niihin on tarjolla, miten hoitoon voi hakeutua, mielenterveysongelmiin liittyvä stigma, kulttuuriset ja kielelliset muurit sekä vaihtoehtoisten hoitomenetelmien puoleen kääntyminen (6). Keskeinen tekijä yhdenvertaisen terveydenhuollon tarjoamisessa on myös hoidon käytännöllinen ja kulttuurillinen saavutettavuus. Merkittäviä tekijöitä terveydenhuollon yhdenvertaisen saavutettavuuden kannalta ovat myös hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaidot ja heidän kykynsä luoda luottamussuhteita potilaisiinsa (7).
Mielenterveyspalvelujen saannissa esiintyvien erojen vähentämiseksi olisi tarpeellista sekä lisätä maahan muuttaneiden tietoisuutta mielenterveydestä ja saatavilla olevista mielenterveyspalveluista, että tarjota terveydenhuollon työntekijöille koulutusta kulttuurisen ymmärryksen syventämiseksi, jotta heillä olisi paremmat välineet eri taustoista tulevien ihmisten kohtaamiseen (8).
