Search
Close this search box.
Tuomas Heinämäki
Metsään ja luontoon meneminen voi olla myös jännittävä ja jopa pelottava asia. Luontokoti-hankkeen harjoittelija Tuomas kirjoittaa blogissaan havainnoistaan hankkeen luontoretkiltä.
Blogi

Luonto toisen silmin

ihmisiä kävelee metsässä

Luonto ja metsä ovat aina olleet minulle turvallisia ja rentouttavia paikkoja, joissa vietän paljon vapaa-aikaani. Minulle, kuten suurelle osalle suomalaisista on opetettu jo lapsena, että luonnossa ei ole mitään pelättävää, ja että sinne voi turvallisesti mennä myös itsekseen. Uskonkin, että monelle syntyperäiselle suomalaiselle kehittyy luonnostaan hyvä ja terveellinen luontosuhde kulttuurimme ja kasvatuksemme kautta. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia. Metsään ja luontoon meneminen voi olla myös jännittävä ja jopa pelottava asia. Moni maahan muuttanut on tullut Suomeen maasta, jossa luonnossa olemisen kulttuuri on hyvin erilainen. Työharjoittelussa Moniheli ry:n ja Marttaliiton yhteisessä Luontokoti-hankkeessa autamme maahan muuttaneita ja vieraskielisiä suomalaisia tutustumaan lähiluontoon ja luontoon liittyviin tapoihin ja perinteisiin. 

Pääsin työharjoitteluni aikana mukaan monille Luontokoti-hankkeen järjestämille luontoretkille, joiden aikana maahan muuttaneet pääsivät tutustumaan ja kokemaan monipuolisesti Suomen metsiä ja lähiluontoa. Retkien lomassa keskustelin osallistujien kanssa heidän aikaisemmista luontokokemuksistaan ja siitä, miten he kokevat luonnon ympäristönä. Keskusteluissa nousi usein esille kokemukset luonnosta heidän synnyinmaassaan. Nämä kokemukset vaikuttivat monesti edelleen heidän ajattelutapaansa ja uskomuksiinsa suomalaisia luontoympäristöjä kohtaan. Keskusteluissa kävi ilmi, että monien synnyinmaan metsissä on vaarallisia eläimiä, sodista on jäänyt räjähteitä luontoon, eikä erityisesti naisten ole turvallista mennä yksin metsään. Tämän laatuiset aikaisemmat kokemukset ovat jättäneet monille pelkotiloja luontoon menemisestä myös Suomessa. Luontokoti-hankkeen luontoretket koettiinkin selvästi hyvin mieluisiksi ja hyödyllisiksi. Hyvien uusien luontokokemusten ja elämysten kautta moni osallistuja pystyi hälventämään ennakkoluulojaan luontoa kohtaan sekä rohkaisemaan itseään itsenäisempään luonnossa liikkumiseen. 

Huomasin Luontokoti-hankkeen järjestämillä retkillä ja tapahtumissa myös nopeasti sen, miten eri kulttuuritaustoista olevien ihmisten luonnon käyttökulttuurit ovat hyvin erilaisia verrattuna suomalaisiin luonnonkäyttömieltymyksiin. Suomessa perinteisiä luonnon vapaa-ajanviettotapoja ovat esimerkiksi metsässä kävely, hiljentyminen, lintujen tarkkailu sekä marjastaminen ja sienestäminen. Muiden kulttuurien tapa viettää aikaa luonnossa on usein sosiaalisempaa ja yhteisöllisempää. Muissa kulttuureissa lähdetään usein esimerkiksi piknikille tai grillaamaan suuremmalla porukalla, kun suomalaisessa kulttuurissa voidaan olla yksinkin tai pienellä porukalla esimerkiksi marjastamassa tai yöpymässä metsässä.  Minusta onkin ollut hienoa huomata se, miten Luontokoti-hankkeessa otetaan huomioon ja tuetaan osallistujia oman kulttuuritaustan mukaiseen luonnonkäyttöön. Koen, että molemmissa tavoissa on monia hyviä puolia ja niistä voidaan oppia uutta puolin ja toisin.  

 

Kirjoittaja toimii harjoittelijana Monihelin ja Marttaliiton yhteisessä Luontokoti-hankkeessa.

Kirjaudu

Log in

HUOM! Jäsensivut eivät ole tällä hetkellä käytettävissä.
NOTE! Member pages are currently unavailable.