{"id":15262,"date":"2023-12-08T08:00:59","date_gmt":"2023-12-08T06:00:59","guid":{"rendered":"https:\/\/moniheli.fi\/?post_type=uutinen&p=15262"},"modified":"2023-12-05T14:06:45","modified_gmt":"2023-12-05T12:06:45","slug":"vieraskyna-johanna-snellman","status":"publish","type":"uutinen","link":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/uutinen\/vieraskyna-johanna-snellman\/","title":{"rendered":"Violence faced by minority women \nand the culture of white silence"},"content":{"rendered":"\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Julkaistu aiemmin <\/span><\/span>https:\/\/www.nicehearts.com\/<\/span><\/span><\/a> 24.11.2023<\/span><\/span><\/em><\/p>

Naisiin kohdistuva v\u00e4kivalta on Suomessa yleist\u00e4 ja se saa monenlaisia muotoja. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa pohdin, miksi valkoinen Suomi [1] on pitk\u00e4\u00e4n vaiennut Suomeen muuttaneiden ja eri etnisiin v\u00e4hemmist\u00f6ihin kuuluvien tytt\u00f6jen ja naisten kokemasta pakottavasta kontrollista ja kunniaan liittyv\u00e4st\u00e4 v\u00e4kivallasta.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

Omaa ajatteluani asian ymp\u00e4rill\u00e4 ovat kiritt\u00e4neet erityisesti yhteiskunnalliset vaikuttajat Ujuni Ahmed ja Sara Al Husaini, jotka ovat molemmat kirjoittaneet ja puhuneet maahanmuuttajataustaisten tytt\u00f6jen ja naisten kohtaamasta v\u00e4kivallasta ja kontrollista. Ahmedin [2] ja Al Husainin [3] kuvaama v\u00e4kivalta ilmenee tytt\u00f6jen ja naisten vapautta rajoittavina, yhteis\u00f6jen yll\u00e4pit\u00e4min\u00e4 normeina ja kohtuuttomina vaatimuksina, vainoamisena, l\u00e4heisiss\u00e4 suhteissa tapahtuvana fyysisen\u00e4 ja henkisen\u00e4 v\u00e4kivaltana, pakkoaviolittoina sek\u00e4 tytt\u00f6jen sukuelinten silpomisena.\u00a0\u00a0<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

Molempien naisten kuvauksissa t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on paitsi moninaisten v\u00e4kivallan muotojen esiin nostaminen my\u00f6s huomiot siit\u00e4, miten suomalainen yhteiskunta on vuosien ajan toistuvasti katsonut toisaalle ja vaiennut aiheesta. Peilaten Ahmedin ja Al Husainin teoksiin ja ajatuksiin pohdin, mik\u00e4 t\u00e4t\u00e4 vaikenemista aiheuttaa, ja miksi sen pit\u00e4\u00e4 loppua.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

\u00a0<\/span><\/p>

Sensitiivisyys\u00a0<\/h4>

Meille, jotka kohtaamme ty\u00f6ss\u00e4mme eri taustoista ja v\u00e4hemmist\u00f6ist\u00e4 tulevia ihmisi\u00e4, on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 haluamme olla tekem\u00e4tt\u00e4 oletuksia tai yleistyksi\u00e4 perustuen esimerkiksi kohtaamamme ihmisen uskontoon tai alkuper\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tarkoittava sensitiivisyys voi kuitenkin k\u00e4\u00e4nty\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vastaan silloin, kun se muuttuu meid\u00e4n omaksi peloksemme virheiden tekemisest\u00e4 ja est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 puuttumasta.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

Saatamme v\u00e4ltell\u00e4 v\u00e4kivallan puheeksi ottamista, koska emme halua toisen ajattelevan, ett\u00e4 liit\u00e4mme v\u00e4kivallan mahdollisuuden h\u00e4nen kulttuuriseen tai uskonnolliseen taustaansa. Haluamme siis olla \u201chyvi\u00e4 ihmisi\u00e4\u201d.\u00a0 T\u00e4llaisissa tapauksessa suojelemme kuitenkin vain itse\u00e4mme silt\u00e4 mahdollisuudelta, ett\u00e4 meihin kohdistuu negatiivisia tunteita (toinen loukkaantuu), emme ihmist\u00e4, jonka kanssa olemme vuorovaikutuksessa ja joka voi olla tuen ja avun tarpeessa.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

Voihan olla, ett\u00e4 on tilanteita, joissa otamme puheeksi v\u00e4kivallan, vaikka sit\u00e4 ei olisi esiintynyt. Kysyn kuitenkin: kumpi on haitallisempaa; se, ett\u00e4 kysyn v\u00e4kivallasta \u201dturhaan\u201d vai se, ett\u00e4 v\u00e4kivaltaa kokenut nainen tai tytt\u00f6 ei tule n\u00e4hdyksi ja kuulluksi, h\u00e4nen kokemuksensa sivuutetaan ja h\u00e4n j\u00e4\u00e4 asian kanssa yksin, ilman apua? Sensitiivisyys herkkyyten\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 eri ryhmiin liittyvi\u00e4 haavoittuvuustekij\u00f6it\u00e4 on suotavaa, mutta sensitiivisyys arkuutena puuttua ja toimia, on vahingollista.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

\u00a0<\/span><\/p>

Pelko rasismin lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4\u00a0<\/h4>

Tied\u00e4mme, ett\u00e4 toisinaan v\u00e4hemmist\u00f6ihin kuuluvien naisten kokemaa sortoa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n v\u00e4lineen\u00e4 rasististen kantojen ilmaisemiseen esimerkiksi julkisessa keskustelussa. Pelko rasismin lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4 on kuitenkin kehno syy olla osallistumasta keskusteluun. Ensinn\u00e4kin, kunniaan liittyv\u00e4st\u00e4 v\u00e4kivallasta puhuminen ei voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 sit\u00e4 kohdanneiden ihmisten harteille. Toiseksi, olemalla hiljaa annamme puhetilaa niille, joiden motiivi ei ole naisten aseman parantaminen, vaan rasististen mielipiteiden esitt\u00e4minen.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

Joskus vedotaan my\u00f6s siihen, ett\u00e4 valkoisina ihmisin\u00e4 emme voi puhua toisten puolesta ja ett\u00e4 puuttumalla k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin, jotka eiv\u00e4t koske omaa yhteis\u00f6\u00e4mme, sorrumme kolonialistiseen vallank\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Ajattelen, ett\u00e4 valtav\u00e4est\u00f6\u00f6n kuuluvan ihmisen osallistumisen keskusteluun ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa tilan viemist\u00e4 v\u00e4hemmist\u00f6ihin kuuluvilta ihmisilt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n. Keskustelua on mahdollista k\u00e4yd\u00e4 siten, ett\u00e4 on valmis kuuntelemaan ja oppimaan. Jos kannatamme ihmisoikeuksia, meid\u00e4n tulee avoimesti voida osoittaa tukemme esimerkiksi tytt\u00f6jen sukuelinten silpomista vastustaville hankkeille ja toimijoille sen sijaan, ett\u00e4 asian sensitiivisyyden vuoksi vaikenemme. Tarvitaan vastuunkantoa, tarvitaan liittolaisuutta.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

\u00a0<\/span><\/p>

Uhka\u00a0<\/h4>

Est\u00e4\u00e4k\u00f6 meit\u00e4 puuttumasta ja puhumasta my\u00f6s pelko osapuoleksi joutumisesta yhteis\u00f6jen v\u00e4lisiin tai sis\u00e4isiin kiistoihin? Saatamme pohtia, voiko v\u00e4kivaltaan puuttuminen aiheuttaa itseemme kohdistuvaa uhkaa. V\u00e4kivallan uhkaan on aina syyt\u00e4 suhtautua vakavasti, enk\u00e4 halua t\u00e4t\u00e4 v\u00e4h\u00e4tell\u00e4. Samalla meid\u00e4n on kuitenkin hyv\u00e4 tiedostaa, ett\u00e4 valtav\u00e4est\u00f6\u00f6n kuuluvia ihmisi\u00e4 suojaa monet tekij\u00e4t verrattuna haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin \u2013 niihin tytt\u00f6ihin ja naisiin, jotka el\u00e4v\u00e4t yhteis\u00f6iss\u00e4, joissa esimerkiksi kunniaan liittyv\u00e4\u00e4 v\u00e4kivaltaa esiintyy.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

Meit\u00e4 suojaa valta-asemamme, toisinaan virka-asema. Meit\u00e4 suojaa se, ett\u00e4 tied\u00e4mme, miten suomalainen yhteiskunta toimii, tied\u00e4mme sen lait, tied\u00e4mme omat oikeutemme. Tosiasia on, ett\u00e4 meihin kohdistuva uhka on murto-osa siit\u00e4, mit\u00e4 monet v\u00e4kivaltaa kokeneet joutuvat kohtaamaan. Pelko on inhimillist\u00e4, mutta se ei oikeuta sit\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4t\u00e4mme yhteis\u00f6t omilleen ratkaisemaan v\u00e4kivaltaan liittyvi\u00e4 ongelmia. Meid\u00e4n olisi my\u00f6s ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 yhteis\u00f6jen sis\u00e4ll\u00e4 on monenlaista ajattelua, mielipiteit\u00e4, vastarintaa ja halua muuttaa haitallisia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Meid\u00e4n t\u00e4ytyy aktiivisesti kuunnella n\u00e4it\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja l\u00e4hte\u00e4 mukaan keskusteluun.\u00a0\u00a0<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

\u00a0<\/span><\/p>

Hiljaisuuden on loputtava\u00a0<\/span><\/h4>

Valkoisen vaikenemisen kulttuurin voi n\u00e4hd\u00e4 yhten\u00e4 rakenteellisen rasismin ilmentym\u00e4n\u00e4: hiljaisuus ja pois katsominen tarkoittavat sit\u00e4, ett\u00e4 emme halua tunnustaa etnisiin v\u00e4hemmist\u00f6ihin kuuluvien naisten ja tytt\u00f6jen kohtaamaa v\u00e4kivaltaa. Vaikeneminen on hiljaista hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4. Karuimmillaan se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 emme pid\u00e4 maahanmuuttajataustaisten tytt\u00f6jen ja naisten kokemaa v\u00e4kivaltaa yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 asiana, kuin valkoisten kohtaamaa v\u00e4kivaltaa. Ilman ilmi\u00f6n tunnistamista ja tunnustamista siit\u00e4 on mahdotonta puhua ja sit\u00e4 vastaan on mahdotonta taistella. Sek\u00e4 Ahmed ett\u00e4 Al Husaini kysyv\u00e4tkin kirjoissaan: mit\u00e4 tapahtuisi, jos valkoisten tytt\u00f6jen vapautta rajoitettaisiin samalla tavalla, kuin monille heid\u00e4n yhteis\u00f6ihins\u00e4 kuuluville tyt\u00f6ille tehd\u00e4\u00e4n? Olisiko mahdollista, ett\u00e4 kukaan aikuinen tai viranomainen ei puuttuisi v\u00e4kivaltaan ja pakottamiseen tai esimerkiksi siihen, ett\u00e4 lapsi vain katoaa kuukausiksi tai jopa vuosiksi koulusta, jos kyseess\u00e4 olisi valkoinen tytt\u00f6?<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

Surullista on my\u00f6s se, miten hiljaisuutemme rakentaa muuria valkoisten ja n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n v\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n kuuluvien ihmisten \u2013 niidenkin, jotka tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 yhdenvertaisuuden edist\u00e4miseksi \u2013 v\u00e4lille, vaikka ihmisoikeuksien edist\u00e4misess\u00e4 ja v\u00e4kivallan torjumisessa tarvitsisimme yhteist\u00e4 rintamaa. Haluttomuutemme keskustella v\u00e4hemmist\u00f6ihin kuuluvien naisten kokemasta v\u00e4kivallasta sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ik\u00e4v\u00e4n viestin: tasa-arvoty\u00f6n agenda on jo asetettu, eik\u00e4 siihen kuulu v\u00e4hemmist\u00f6jen kohtaamat ihmisoikeusloukkaukset, kuten tytt\u00f6jen sukuelinten silpominen, pakottava kontrolli tai pakkoavioliitot. Sara Al Husaini kysyykin kirjassaan oikeutetusti: \u201cKumoaako ihonv\u00e4rini sukupuoleni? Eik\u00f6 taisteluni ole my\u00f6s feminismi\u00e4?\u201d<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

Meill\u00e4 ei ole varaa hiljaisuuteen. Jokainen naisiin ja tytt\u00f6ihin kohdistuva v\u00e4kivallanteko on liikaa. Meid\u00e4n on otettava vastuu jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisen ihmisoikeuksien toteutumisesta ja v\u00e4kivallan torjumisesta. Meill\u00e4 ei tarvitse olla valmiita vastauksia siihen, miten saamme v\u00e4hemmist\u00f6yhteis\u00f6ihin kuuluvien tytt\u00f6jen ja naisten kokeman v\u00e4kivallan loppumaan, jotta voimme ryhty\u00e4 toimeen. Meill\u00e4 on vastuu kysy\u00e4, kuunnella, tutkia, ottaa opiksi, ottaa vakavasti, osallistua keskusteluun ja olla osa muutosta.<\/span>\u00a0<\/span><\/p>

\u00a0<\/span><\/p>

[1] Valkoisella Suomella tarkoitan t\u00e4ss\u00e4 valtav\u00e4est\u00f6\u00f6n kuuluvia ihmisi\u00e4, joilla on asemansa puolesta valtaa vaikuttaa yhteiskunnallisiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin ja julkiseen keskusteluun: viranomaisia, kasvatusalan ammattilaisia, tutkijoita, asiantuntijoita, toimittajia, j\u00e4rjest\u00f6kent\u00e4n ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, ja monia muita. Kirjoittaja kuuluu itse t\u00e4h\u00e4n ryhm\u00e4\u00e4n.<\/span><\/i>\u00a0<\/span><\/p>

[2] Ujuni Ahmed ja Elina Hirvonen (2022) Tyt\u00f6ille, jotka ajattelevat olevansa yksin. WSOY<\/span><\/i>\u00a0<\/span><\/p>

[3] Sara Al Husaini (2023) Huono tytt\u00f6. Otava<\/span><\/i>\u00a0<\/span><\/p>

\u00a0<\/p>

UN Womenin naisiin kohdistuvan v\u00e4kivallan vastainen Oranssit P\u00e4iv\u00e4t -kampanja p\u00e4\u00e4ttyy 10.12.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Julkaistu aiemmin https:\/\/www.nicehearts.com\/ 24.11.2023 Naisiin kohdistuva v\u00e4kivalta on Suomessa yleist\u00e4 ja se saa monenlaisia muotoja. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa pohdin, miksi valkoinen Suomi [1] on pitk\u00e4\u00e4n vaiennut Suomeen muuttaneiden ja eri etnisiin v\u00e4hemmist\u00f6ihin kuuluvien tytt\u00f6jen ja naisten kokemasta pakottavasta kontrollista ja kunniaan liittyv\u00e4st\u00e4 v\u00e4kivallasta.\u00a0 Omaa ajatteluani asian ymp\u00e4rill\u00e4 ovat kiritt\u00e4neet erityisesti yhteiskunnalliset vaikuttajat Ujuni Ahmed ja Sara […]<\/p>\n","protected":false},"author":37,"featured_media":15264,"menu_order":32,"comment_status":"closed","ping_status":"open","template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[8,7],"tags":[],"class_list":["post-15262","uutinen","type-uutinen","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-uutiset"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/uutinen\/15262","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/uutinen"}],"about":[{"href":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/uutinen"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/37"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=15262"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/uutinen\/15262\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":15288,"href":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/uutinen\/15262\/revisions\/15288"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/15264"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=15262"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=15262"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/moniheli.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=15262"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}